Koti­hoi­totyö on itse­näistä, mutta ei yksi­näistä

Kotihoito tekee työtä asiak­kaiden kotona ja koti on asiakkaan valta­kunta ja elämän keski­piste, josta asiakas haluaa useim­miten pitää kiinni viimei­seen asti. Koti­hoidon ammat­ti­laiset kunnioit­tavat asiakkaan kotia, tapoja, toiveita ja tottu­muksia.

“Kotihoito saattaa olla asiak­kaiden sen päivän tai jopa viikon ainut sosi­aa­linen kontakti. Meitä odotetaan joskus jopa kahvi­pöytä katettuna. Mieles­täni asiakkaat arvos­tavat teke­määmme työtä, koska sen avulla he pystyvät asumaan kotona”, lähi­hoi­taja Jenni Pakarinen Heinä­veden koti­hoi­dosta pohtii.

“Vaikka kuinka itseä väsyt­täisi, ketut­taisi ja kehtuut­taisi, niin asiakkaan luokse mennessä niin tulee se semmoinen innostus”, jatkaa saman tiimi sairaan­hoi­taja Aura Vuoris­lampi.

Kiin­nos­taako sinua työ koti­hoi­dossa? Ikään­ty­neiden palve­luissa erityi­sesti koti­hoidon parissa meillä on tarjolla runsaasti yli kuuden viikon kesätöitä ympäri maakuntaa sotealaa opis­ke­le­ville ja valmiille ammat­ti­lai­sille! Linkki kesä­työ­ha­kuumme on tässä: Kesätyöt 2025

”Tämä ei ole mitään liuku­hih­na­työtä”

Kotihoito tukee turval­lista ja miele­kästä arkea asiak­kaiden omissa kodeissa. Koti­hoidon palveluja voi saada, jos toimin­ta­kyky heikkenee esimer­kiksi ikään­ty­misen tuomien vaivojen takia. Palveluja voidaan järjestää tarpeen mukaan tila­päi­sesti tai sään­nöl­li­sesti eri vuoro­kauden aikoina.

Heinä­veden koti­hoi­dolla on vaih­te­le­vasti 100–130 asiakasta ja maan­tie­teel­li­sesti laaja toiminta-alue. Millaista hoito­hen­ki­lö­kunnan arki koti­hoi­dossa on?

“Täällä saa suun­ni­tella työn niin asiak­kaalle kuin itsel­lekin sopivaksi. Kun tuntee asiakkaat hyvin, niin tietää kenen luokse kannattaa mennä aamulla ja kenen päivem­mällä. Pidän työssäni myös siitä, että jokaisen asia­kas­käynnin jälkeen on ikään kuin pieni tauko, kun ajelee seuraavan asiakkaan luokse. Tämä ei ole mitään liuku­hih­na­työtä”, tuumailee Jenni.

Aura lisää listaan sairaan­hoi­tajan näkö­kul­masta tärkeän auto­no­mi­suuden sekä työn moni­puo­li­suuden.

“Ikinä et tiedä, kun uusi päivä ja uusi vuoro alkaa, mitä on edessä. Tämä on sairaan­hoi­ta­jankin työn näkö­kul­masta kenties haas­teel­lisin ja mielen­kiin­toisin hoitoalan kenttä. Hoidamme iäkkäitä moni­sai­raita ihmisiä. Heillä on paljon somaat­tisia sairauksia, mutta myös esimer­kiksi mielen­ter­veys- ja päih­de­sai­rauksia. Meidän pitää pystyä sovel­ta­maan tietoa kaikilta hoitoalan erikois­aloilta. Ja hoito täytyy vielä edelleen soveltaa ihmisten yksi­löl­li­siin tapoihin, tottu­muk­siin ja elämän­ta­ri­noihin. Minusta kliininen hoitotyön ja lääke­tie­teen kohtaa­minen ihmisen elämän­ta­rinan kanssa on se juttu, mikä itse olen aina kiehtonut tässä työssä”, kuvailee Aura työn vaati­muksia.

Persoo­nal­linen työyh­teisö

Koti­hoidon käyntien määrä, aikataulu ja sisältö suun­ni­tel­laan vastaa­maan asiakkaan tarpeita. Palvelu voi sisältää sairaan­hoitoa, kuntou­tusta ja arjen toimiin liittyvää huolen­pitoa, esimer­kiksi avus­ta­mista päivit­täi­sissä toimissa, kuten ruokai­lussa ja henki­lö­koh­taisen hygienian hoidossa. Tarvit­taessa kotihoito huolehtii myös lääke­hoi­dosta ja sairaan­hoi­dol­li­sista toimen­pi­teistä.

Laaja-alainen kotihoito on asiak­kaiden arvostama, muiden aliar­vos­tama ja hieman tunte­maton työ. Aura ja Jenni kuvai­levat koti­hoi­to­työn sopivan sellai­selle, jolla on aito halu kohdata asiakas ihmisenä ja auttaa sekä hoitaa asioita koko­nais­val­tai­sesti. He pitävät myös uteliai­suutta sekä avoi­muutta uuden oppi­mi­selle hyvänä koti­hoi­dossa. Nöyryy­denkin he mainit­sevat hyväksi ominai­suu­deksi sen suhteen, että hoitaja ei voi olla ikinä täysin ’valmis’ eikä täydel­linen. Koti­hoi­dossa kuten muussakin työssä riittää, että tekee parhaansa.

“Koti­hoi­dosta voi tulla sellainen kuva, että pitää olla joka paikan sähkö­put­ki­mies, yleismies- ja nais­höy­lä­jan­tunen. On totta, että pitää osata ja hallita paljon asioita, mutta pitää myös muistaa työn perus­teh­tävä sekä ammat­ti­ryhmän ja henki­lö­koh­taisen osaamisen rajat. Vaikka työ ei ole fyysi­sesti raskasta, niin aivotyö ja kogni­tii­vinen kuormitus on jatkuvaa. Oman koke­muk­seni perus­teella voin sanoa, että meillä Heinä­ve­dellä asiakkaat ovat suhteel­lisen hyvä­kun­toisia ja työkuor­mamme on kohtuul­linen, toki se riippuu päivästä”, kuvailee Aura.

“Luulen, että koti­hoi­toon töihin tuloa harkit­sevia pelottaa se, että joutuu tekemään töitä yksin. Ei täällä kuiten­kaan yksin olla, vaikka fyysis­testi työ hoidetaan yksin. Meillä on puhelimet ja työkaveri on aina puhelimen päässä. Koti­hoidon ja koti­sai­raan­hoidon työnkuva on myös aliar­vos­tettu ja ehkä vähän huonosti tunnettu”, arvelee Jenni.

Yksikössä on töissä niin alan­vaih­tajia kuin hyvin pitkänkin uran tehneitä lähi­hoi­tajia, sairaan­hoi­tajia sekä hoiva-apulaisia, joista jokaisen työpanos on yhtä arvokas.

“Toimin­tamme rikkaus on meidän työyh­tei­sömme, koska meillä on semmoisia hoitajia töissä, ketkä on ollut hyvinkin erilai­silla tervey­salan erikois­aloilla töissä aikai­semmin. Jokainen tuo oman aikai­semman osaa­mi­sensa muun tiimin käyttöön. Ja lisäksi meillä on hirveän toimiva yhteistyö muun muassa muis­tin­hoi­tajan kanssa, fysio­te­ra­pian koti­kun­tou­tuksen kanssa. Voimme myös konsul­toida lääkä­reitä”, Aura mainitsee.

Heinä­veden koti­hoi­dossa on todella hyvä meininki Jennin ja Auran mielestä.

“Heinä­veden kotihoito on sekä hyvässä että pahassa erikoisin työpaikka, missä olen ikinä ollut töissä. Todella persoo­nal­linen, tiivis pieni yhteisö, jossa on tosi erilaisia ihmisiä erilai­silla työhis­to­rioilla. Tänne on helppo solahtaa joukkoon. Työ on itse­näistä, mutta ei yksi­näistä. Jollakin erikoi­sella kautta kaikkiin rattaat vaan löytää aina paikkansa ja homma toimii omalla painol­laan. Urani kaikista hoitoalan työpai­koista mieles­täni täällä on paras yhteis­henki ja tiimi­henki. Meillä ei ole mitään ilma­pii­rion­gelmia, ei kiusaa­mista eikä turhan­päi­väistä simput­ta­mista. Toki kun läheisiä ollaan, niin välillä tunteet leimahtaa. On kuitenkin hyvä, että meillä kaikki uskaltaa näyttää tunteita”, Aura kuvailee.

“Meillä on mukava pieni työyh­teisö ilman sairaa­la­maa­ilman hierar­ki­suutta. Ja meillä on ihan hirveän mukavia asiak­kaita”, komppaa Jenni.

Luon­non­kaunis idylli

Suomen metsäisin kunta, yli 3000 asukkaan luon­non­lä­heinen Heinävesi tunnetaan aidosta kyläe­lä­mästä ja perin­tei­sistä tapah­tu­mis­taan. Heinä­ve­dellä sijaitsee myös Pohjois­maiden ainoat orto­dok­siset luostarit Valamon munk­ki­luos­tari ja Lintulan nunna­luos­tari.

“Minulle marjas­ta­jana ja sienes­tä­jänä Heinä­veden luonto on oival­linen paikka. Lisäksi täällä rauhal­lista ja edullista asua. Ja myös talli­paikat hevosille ovat edullisia Heinä­ve­dellä”, vinkkaa Jenni muillekin hevos­te­li­joille.

Hänen sotealan työuran syynä onkin hevonen.

“Piti saada hevoselle maksettua talli­paikka ja sotea­lalla oli töitä. Aloitin hoitoa­pu­lai­sena ja 2018 valmis­tuin lähi­hoi­ta­jaksi, jonka jälkeen sain sitten vaki­paikan”, Jenni kertoo.

Kuinka Aura on päätynyt Heinä­ve­delle?

“Minulla ensin hevonen oli talli­pai­kalla Heinä­ve­dellä, sitten tulin sen perässä Heinä­veden koti­hoi­toon töihin. Jossain vaiheessa kylläs­tyin pitkään työmat­kaan ja muutin sopivan kodin löydyttyä asumaan Heinä­ve­delle. Täällä on hyvä asua, tehdä töitä ja koulu­tella vapaa-ajalla varsoja hyvän mielen harras­te­rat­suiksi ja humput­te­lu­po­neiksi. Se auttaa nollaa­maan kaikki työstressit”, Aura.

Aura koulut­tautuu sairaan­hoi­tajan työn ohessa myös hevos­hie­ro­jaksi. Töiden lisäksi hän tekee yhteis­työtä työka­ve­rinsa Jennin kanssa myös tallilla. Jennin hevostani opin­toi­hinsa liittyen ja nuorem­pana hevosalan ammat­ti­tut­kinnon suorit­tanut Jenni antaa hänelle puoles­taan ratsas­tus­tun­teja.

“Meillä töissä kannus­te­taan itsensä kaiken­lai­seen kehit­tä­mi­seen, myös muuhun kuin oman alan opin­toihin. Työ ja työnan­taja ovat joustavia ihmisten erilai­sissa elämän­ti­lan­teissa. Se on todella hyvä juttu ja saa sitou­tu­maan työhön”, Aura kiittelee.

Vuoden 2021 alussa Heinävesi siirtyi Etelä-Savon maakun­nasta osaksi Pohjois-Karjalan maakuntaa. Kokevatko heinä­ve­te­läiset olevansa savo­laisia vai karja­laisia?

“Jos asiak­kaita katsoo, niin osa tilaa Savon-Sanomia ja osa Karja­laista”, naurahtaa Jenni.

Hän itse on syntynyt ja kasvanut Heinä­ve­dellä ja maakun­ta­muutos tuntui aluksi jopa hieman katke­ralta, mutta nyt maakun­ta­muutos tuntuu jo ihan hyvältä.

“Heinävesi on aina ollut kahden maakunnan rajalla. Itse en koe puhuvani esimer­kiksi karjalan murretta ollenkaan, mutta en myöskään puhu savon murretta. Sitä puhuvat enem­mänkin asiak­kaamme eli ikäih­miset. Heiltä tulee sitä viäntöö ja kiäntöö”, Jenni sanoo.

“Minä puoles­tani olen kotoisin syvem­mältä Savosta, mutta suku­tut­ki­muk­seni perus­teella juureni osoit­tavat 1700-luvun Kiih­te­lys­vaa­raan”, Aura paljastaa.

Kiin­nos­taako Heinävesi?

Siun soten kaikki avoimet työpaikat löydät tästä linkistä: Avoimet työpaikat

Heinä­veden kuntaan voit tutustua oheisista linkeistä: