Vammais­pal­ve­lujen työhön­val­mennus asiakkaan työl­lis­ty­misen tukena – ”Toisen sälätyö voi olla toisen unelmatyö”

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella – Siun sotessa tuetaan vaikeasti työl­lis­tyviä henki­löitä työl­lis­ty­mi­sessä. Tuettu työl­lis­ty­minen on toimin­ta­malli, jossa tavoit­teena on löytää ja muotoilla kehi­tys­vam­mai­selle työn­te­ki­jälle hänen osaa­mis­taan vastaavaa työtä työhön­val­men­nuksen tuella.

Työhön­val­men­nuk­sella edis­te­tään asiakkaan työl­lis­ty­mistä ja tuetaan asiakasta työelä­mään siir­ryt­täessä. Valmen­nuksen keskiössä ovat asiakkaan työ- ja toimin­ta­kyvyn sekä sosi­aa­listen taitojen kehit­ty­minen, osal­li­suuden paran­ta­minen sekä elämän­hal­linnan vahvis­ta­minen.

Työhön­val­men­nusta toteu­te­taan Siun soten vammais­pal­ve­lujen asiak­kaille. Työ- ja päivä­toi­min­noissa työs­ken­telee työ- ja päivä­toi­minnan ohjaajia, jotka toimivat työhön­val­men­ta­jina.

– Tehtä­vä­nämme on auttaa asiakasta tunnis­ta­maan omat vahvuu­tensa ja osaa­mi­sensa. Tuemme asiakasta työl­lis­ty­mi­seen, työteh­tä­viin ja työtai­toihin liit­ty­vissä asioissa. Valmen­namme asiak­kaita yksilöinä ja ryhmä­muo­toi­sesti niin toimin­ta­kes­kuk­silla kuin työpai­koil­lakin, työ- ja päivä­toi­minnan ohjaaja Simo Kiiskinen kertoo. 

– Toimimme myös ikään kuin välit­tä­jinä asiakkaan ja työnan­tajan välillä. Tavoit­tee­namme on saada työnan­ta­jille osaavia työn­te­ki­jöitä ja asiak­kail­lemme töitä, Kiiskinen jatkaa.

Kun asiakkaan osaamista vastaava työpaikka löytyy, kulkee työ- ja päivä­toi­minnan ohjaaja asiakkaan rinnalla koko työsuh­teen ajan. Lisäksi tukea tarjotaan myös työnan­ta­jille.

– Meiltä on saata­villa jatkuvaa tukea läpi asiakkaan työelämän. Alussa tukea voi tarvita enemmän ja olemme asiakkaan mukana pereh­ty­mässä työhön. Uuden työn aloitus voi olla jännit­tävä tilanne, kun siellä on uudet ihmiset, uusi ympäristö ja uudet työteh­tävät, työ- ja päivä­toi­minnan ohjaaja Sanna Hamunen kertoo. 

– Työhön­val­men­nuk­sessa tuetaan sekä asiak­kaita että työnan­tajia, jotta prosessi olisi mahdol­li­simman sujuva kaikille. Työnan­ta­jien kysy­mykset voivat liittyä esimer­kiksi tukiin tai etuuksiin. Yritykset voivat olla myös meihin yhtey­dessä, jos heillä olisi työtä tarjolla täsmä­työ­ky­kyi­selle henki­lölle, Hamunen kertoo. 

Tänä päivänä on tärkeää, että kaikki täsmä­työn­te­kijät pääsi­sivät töihin. Täsmä­työ­ky­kyi­sellä tarkoi­te­taan henkilöä, jolla on työkykyä suorittaa juuri hänelle yksi­löl­li­sesti muotoil­tuja työteh­täviä. Henkilö voi olla työky­kyinen vammasta tai sairau­des­taan huoli­matta, kun vain oikean­laiset työteh­tävät löytyvät.

– Täsmä­työn­te­kijät tarjoavat usein helpo­tusta työarjen kiirei­siin. Monista työpai­koista löytyy työteh­täviä, jotka vievät työaikaa, mutta eivät ole ammat­ti­laisten keskei­simpiä työteh­täviä. Täsmä­työn­te­ki­jöiden avulla ammat­ti­lai­sille voidaan vapauttaa työaikaa niihin tehtäviin, mitä he ovat tulleetkin tekemään, Kiiskinen kertoo.

– Työllä on asiak­kail­lemme suuri merkitys. Asiak­kail­lamme on paljon osaamista ja moti­vaa­tiota työtä kohtaan. Toisen sälätyö voi olla toisen unelmatyö, Hamunen muis­tuttaa.

”Työssäni on parasta nähdä iloisia kasvoja”

Hanna Pesonen on työs­ken­nellyt Utran päivä­toi­min­tayk­si­kössä keit­tiö­apu­lai­sena reilun kolmen vuoden ajan. Pesonen aloitti työnsä avotyössä, millä tarkoi­te­taan sosi­aa­li­huollon palveluna toteu­tet­tavaa työtoi­mintaa työpai­kalla. Pian kuitenkin Pesonen palkat­tiin määrä­ai­kai­seen työsuh­tee­seen palk­ka­työhön. Kesällä 2024 Pesonen vaki­nais­tet­tiin ja hän sai ensim­mäisen vaki­tuisen työnsä keit­tiö­apu­lai­sena. 

– Vaki­nais­ta­minen tuntui erittäin hyvältä. Ei tarvitse jatku­vasti jännittää, että jatku­vatko työt, Pesonen kuvailee.

Keit­tiö­apu­laisen työteh­tävät ovat moni­puo­liset ja Pesosen mielen­kiin­non­koh­teita vastaavia.  

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Työpäi­väni koostuvat ruoka­lin­jaston katta­mi­sesta, ruokien jaka­mi­sesta, puhtaiden astioiden paikoil­leen lait­ta­mi­sesta ja välipalan jaka­mi­sesta, Pesonen listaa.

– Työssäni parasta on nähdä iloisia kasvoja ja saada kaikki ihmiset ruokittua, Pesonen iloitsee.

Työhön­val­mennus ja ohjaajien tuki ovat olleet tärkeä osa työarkea ja tukeneet myös työhy­vin­vointia. Siun sotessa järjes­te­tään työs­sä­käy­ville tuetun työl­lis­ty­misen asiak­kaille erilaisia ryhmä­toi­min­toja, jossa pääsee vaih­ta­maan ajatuksia työelä­mästä ja jakamaan omia koke­muksia.

– Minusta työhön­val­mennus on hyvä tuki. Saa apua ja tukea työelä­mään ja työhön. Alkuun ohjaajat auttoivat ja opet­te­limme työteh­täviä yhdessä. Aina voi kysyä myös apua, jos jotakin asiaa ei tiedä. Myös ryhmissä on ollut kyllä mukava käydä, kun siellä näkee kavereita, Pesonen kertoo.

Pesonen toimii myös työssään vertai­soh­jaa­jana toiselle työn­te­ki­jälle ja on päässyt myös pereh­dyt­tä­mään uusia työn­te­ki­jöitä.

– Vertai­soh­jaa­jana oleminen tarkoittaa sitä, että neuvon ja opastan avotyössä olevalle henki­lölle, miten töitä tehdään. Ohjaa­minen ja pereh­dyt­tä­minen ovat tuntuneet hyvältä, Pesonen kertoo. 

Työ on nyt tärkeä osa Pesosen arkea. Hän työs­ken­telee keit­tiö­apu­lai­sena neljänä päivänä viikossa, neljä tuntia kerral­laan. 

– Työ merkitsee minulle sitä, että saan omaa rahaa työstä. Myös loma-ajalta maksetaan palkkaa, Pesonen painottaa. 

Myös kollegat ovat iloinneet siitä, että Pesonen on tullut osaksi työyh­teisöä.

– Olemme erittäin onnel­lisia Hannasta ja vaki­nais­ta­mi­suu­ti­sesta. Nyt meillä on aina sama työn­te­kijä keit­tiössä, kun aiemmin työn­te­kijä vaihtui usein. Lisäksi me ohjaajat saatet­tiin työs­ken­nellä ajoittain keit­tiössä, mikä tietysti oli pois ryhmä­toi­min­nasta, Utran päivä­toi­min­tayk­si­kössä työs­ken­te­levä työ- ja päivä­toi­minnan ohjaaja Susanna Löppönen kertoo.  

– Nyt voimme luottaa siihen, että Hanna on keit­tiössä ja osaa hommat. Hanna jakaa aina hymyillen ja palve­lu­hen­ki­sesti meille ruokaa. Hanna sopii todella hyvin työyh­tei­söömme, Löppönen iloitsee.

Kuva­teksti: Pesosen mielestä työhön­val­mennus on hyvä tuki ja tärkeä osa työarkea. Kuvassa Simo Kiiskinen (vas.), Hanna Pesonen, Sanna Hamunen ja Susanna Löppönen.