COVID-19-epide­miaan varau­tu­minen on tuonut sosiaali- ja tervey­den­huollon käytännön työhön ja koulu­tukseen uusia, ennen­nä­ke­mät­tömiä haasteita, jotka tulevat näkymään myös erikois­sai­raan­hoidon kustan­nusten kasvussa kaikissa KYSin erityis­vas­tuu­alueen sairaa­loissa.

Epidemian ensivai­heessa erikois­sai­raan­hoidon suunni­tel­mal­lista leikkaus­toi­mintaa on ollut välttä­mä­töntä vähentää asteittain. Näin on pystytty valmis­tau­tumaan vaativan vuodeo­sasto- ja tehohoidon kasvuun ja henki­löstön lisäkou­lut­ta­miseen kriit­ti­sesti sairaan potilaan hoidossa. Poikkeus­jär­jes­telyt ovat vaatineet paljon suunnit­telua, nopeita toiminnan muutoksia, koulu­tuksia ja henki­löstön venymistä monissa tehtä­vissä.

Poikkeus­ti­lan­teessa koulutus on ollut moniam­ma­til­lista ja kohdis­tunut laajasti erityi­sesti hengi­tys­va­jaus­po­ti­laiden hoitoon teho-osastoilla ja vuodeo­sas­toilla. Hoito­hen­ki­löstöä on myös lisäkou­lu­tettu korona­po­ti­laiden hoito­työhön ja tilan seurantaan sekä suoja­va­rus­teiden käyttöön, jotta pandemian laaje­ne­miseen voidaan varautua mahdol­li­simman hyvin.

Koulu­tukset on suunni­teltu ja toteu­tettu moniam­ma­til­li­sessa yhteis­työssä THL:n ohjeis­tusten, uusimman näyttöön perus­tuvan tiedon ja kansal­listen linjausten sekä tiedossa olevan korona­po­ti­laiden hoidosta saadun kansain­vä­lisen kokemuksen perus­teella. Suurin osa koulu­tuk­sista on toteu­tettu nykyai­kaisena monimuoto-opetuksena ja käyte­tyillä menetel­millä on tuettu hoitajien ja lääkärien oppimista mahdol­li­simman hyvin.

Opiske­lu­keinoja on hyödyn­netty monipuo­li­sesti

Osa opetuk­sesta on toteu­tettu lähio­pe­tuksena tieto-taito­pa­joissa, simulaa­tioilla tai potilas­työssä. Lähio­pe­tuk­sella on varmis­tettu koulu­tet­tavan osaamisen siirty­minen käytäntöön potilas­tur­val­li­sesti, laaduk­kaasti ja mahdol­li­simman pienellä aikavii­veellä. Verkossa tapahtuva opetus on mahdol­lis­tanut useamman ammat­ti­laisen koulut­ta­misen samalla kertaa. Verkko-opetuk­sessa kokeneempi ohjaaja ja uusia taitoja opiske­levat ammat­ti­laiset voivat käydä laajasti läpi niitä asioita, joita poikkeus­ti­lan­teeseen liittyy ja jotka huoles­tut­tavat henki­lö­kuntaa.

Poikkeus­ti­lan­teessa myös henki­löstön jaksa­misen ja hyvin­voinnin tukeminen eri menetel­millä on otettu huomioon. Teoriao­pe­tuksen tukena ovat olleet sosiaali- ja tervey­den­huollon henki­lös­tölle vuosien ajalta tutut oppimi­sa­lustat Moodle ja Oppiportti, jotka mahdol­lis­tavat myös omatoi­misen opiskelun. 

Kaikissa Suomen sairaa­loissa tärkein koulu­tet­tavien ammat­ti­laisten joukko on pandemian alkuvai­heessa ollut anestesia- ja leikkaus­osas­tojen henki­lö­kunta. Koulu­tuksen tarkoi­tuksena on ollut varmistaa henki­lö­kunnan valmius siirtyä tarvit­taessa teho-osastoille. Vuodeo­sas­toilta koulu­tetaan tehohoitoon vain sairaan­hoi­tajia, joilla on aikai­sempaa työko­ke­musta tehoval­von­ta­työstä. Jos tämä työko­kemus puuttuu, koulu­tetaan vuodeo­sas­tojen sairaan­hoi­tajia myös avusta­viksi hoita­jiksi tehohoi­tajien rinnalle. Koulutus on siis määri­telty eri osaamis­ta­soihin ottaen huomioon jokaisen ammat­ti­laisen lähtötaso. Sairaalan vuodeo­sas­toilla ja polikli­ni­koilla työsken­te­leviä on koulu­tettu korona­po­ti­laiden vuodeo­sas­to­hoi­toihin, jotka nekin ovat vaativia.

Päivystys- ja ensihoidon työnte­kijät ovat käyneet läpi oman ohjel­mansa. Kaikki ovat saaneet korona­po­tilaan hoitoon liittyvän suoja­va­rus­teisiin liittyvän opetuksen.

Työskentely vaati­vassa tehohoi­dossa on aina moniam­ma­til­lista tiimi­työtä lääkä­reiden, hoitajien, erityis­työn­te­ki­jöiden, kuten fysio­te­ra­peuttien ja tukipal­ve­luita tuottavien henki­löiden kesken. Tehohoidon ammat­ti­lai­seksi ei tulla muutaman tunnin tai päivän koulu­tuk­sella. Tervey­den­huollon korkea eettinen työmo­raali ei aseta ketään ammat­ti­laista tehohoi­dossa tilan­teeseen, jossa henkilö joutuisi työsken­te­lemään olosuh­teissa, jossa osaamistaso ei ole riittävä. Tehohoi­dossa ei myöskään tule tilan­teita, jossa esimer­kiksi hoitotyön ammat­ti­lainen joutuisi tekemään potilaan hoitoon liittyviä vaativia päätöksiä ilman moniam­ma­til­lisen tiimin tukea.

Poikkeuk­sel­li­sessa tilan­teessa on mahdol­lista, että työnte­ki­jöillä esiintyy erilaisia pelkoja ja huolia. Tämä on otettu huomioon sekä koulu­tuk­sessa että esimies­työssä.

Hoito­hen­ki­löstön työnjako toteutuu aina osaamis­pe­rus­tei­sesti. Työvuo­ro­suun­nittelu, työvuo­rojen sijoittelu ja työnjako toteu­tuvat työlain­sää­däntö ja työtur­val­lisuus huomioon ottaen.

Valmis­tau­tu­minen korona­po­ti­laiden hoitoon on osoit­tanut erikois­sai­raan­hoidon henki­lös­töltä valmiutta päivittää osaamistaan ja myös tahtoa osaamisen päivit­tä­miseen. Koulu­tus­tietoa ja ‑kokemuksia on jaettu laajasti ammat­ti­laisten kesken niin alueel­li­sesti kuin kansal­li­ses­tikin.

Teksti on laadittu yhteis­työssä Pohjois-Savon sairaan­hoi­to­piirin, Keski-Suomen sairaan­hoi­to­piirin, Essoten ja Sosterin kanssa.