Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö, asukkaita pöydän ääressä.

Elämää yhtei­söl­li­sessä asumi­sesssa — ”Ainahan me tässä huastellaan”

Ikään­ty­neiden yhtei­söl­linen asuminen tarjoaa seuraa ja huolen­pitoa.

Ruoka­pöydän ympärille alkaa kerääntyä väkeä. Polvi­järven Villassa asukkaat ovat heränneet uuteen päivään. Puuroa syödessä vaihdetaan kuulu­miset kavereiden kanssa.

Villa on ikään­ty­neiden yhtei­söl­lisen asumisen yksikkö, jossa on tällä hetkellä 21 asukasta. Samassa raken­nuk­sessa toimii myös ympäri­vuo­ro­kau­tisen palve­lua­su­misen yksikkö Kehräkoti.

Ikään­ty­neiden asumisen muodot ja nimitykset ovat käyneet läpi monta muutosta. Ennen nykyisiä yhtei­söl­listä ja ympäri­vuo­ro­kau­tista asumista puhuttiin palve­lua­su­mi­sesta ja tehos­te­tusta palve­lua­su­mi­sesta. Monesti puheessa kuulee vielä myös sanan vanhainkoti. Muutos ei ole koskenut kuitenkaan vain nimiä, myös asuminen itsessään on muuttunut ja kehit­tynyt.

- Ikään­ty­neiden asuminen on muuttunut entistä yksilöl­li­sem­mäksi. Tavoit­teena on, että ikään­tynyt voi elää oman näköistä arkea mahdol­li­simman pitkään. Kotona asumisen tueksi on saata­villa runsaasti erilaisia palve­luita. Myös asumisen muodoissa on nykyisin erilaisia vaihtoehtoja, kuten perhe­hoito ja yhtei­söl­linen asuminen. Kaikki lähtee ikään­tyneen palve­lujen tarpeesta ja toiveista. On tärkeää, että ikään­tynyt saa riittä­västi tukea, mutta voi samalla elää niin sanotusti omaa elämäänsä, kertoo palve­lu­johtaja Jenni Halonen Siun soten ikäih­misten palve­lujen keski­seltä alueelta.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Keskustelua asukkaan kanssa.

Yhdessä oloa

Elsa Korhonen muutti yhtei­söl­liseen asumi­syk­sikkö Villaan marras­kuussa 2022. Hän käy aina välillä viettä­mässä muutaman päivän kerrallaan miehensä luona Sotku­massa.

- Muuten isäntä olisi siellä yksin, niin sitten olemme aina välillä siellä yhdessä. Ulkona kävelimme ja kukkia laitoimme. Kukat olivat kyllä kauniita.

Korhonen kertoo viihty­vänsä sekä Sotkuman kodissaan että Villassa.

- Olen viihtynyt täällä hirmu hyvin. Minulla käy täällä kavereita ja lapsia sekä lapsen­lapsia. Ja isäntäkin käypi.

Villassa seuraa saa myös toisista asukkaista. Kavereita tavataan säännöl­li­sesti ruokai­lujen ja yhteisen ohjelman aikana.

- Raijan kanssa me täällä aina huastellaan kun tullaan aamusella puurolle. Ja joka kerta kun käydään päivällä syömässä niin ainahan me tässä huastellaan.

- Siitä hyvä, että meillä on sama murre. Ymmär­retään toisiamme, saman pöydän ääressä istuva Raija Mustonen naurahtaa.

- Niin meillä on sama murre, me ollaan molemmat Sotku­masta

Tavoit­teena on, että ikään­tynyt voi elää oman näköistä arkea mahdol­li­simman pitkään.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Keskustelua asukkaan kanssa.

Muistoja Sotku­masta

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Huoneen numero kuva.

Rouvat ovat tutus­tuneet toisiinsa Polvi­järven Villassa, mutta Korhonen kertoo tienneensä Mustosen jo vuosi­kausia sitten Sotku­massa.

- Minä olen hänet tuntenut jo aikai­semmin, mutta hän ei minua muista. Minä olen Marttojen kanssa käynyt hänen kotonaan, mutta eihän hän sitä muista, kun siitä on kymmeniä vuosia.

- Mukava kun olet käynyt, Mustonen toteaa.

- Ja olen minä Raijan nähnyt, kun hän maantien varressa aina hiihti. Hän on sellainen hiihtä­jäih­minen.

- Muistatko sinä minut siitä?

- Muistan kyllä. Minä kun olin lenkillä, niin hän hiihti, Korhonen kertoo.

- Onpa mukava kuulla. Nyt en enää hiihdä ollenkaan, Mustonen toteaa.

- Nyt on sukset kesät talvet lomilla, Korhonen jatkaa.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Asukas omassa huoneessaan.

Muistot tekevät asunnosta kodin

Mustonen on muuttanut Villaan hiljattain, mutta uusi koti on täyttynyt jo omista tärkeistä tavaroista ja muistoista.

- Muistot tekevät asunnosta kodin. Tuossa minun synty­mä­kotini töröttää, Raija sanoo ja osoittaa seinällä olevaa maalausta.

- Tämä on Höytiäisen rannalla, Kinahmon kylän reuna­milla. Tuolta se Höytiäinen kurkistaa. Taulu tuo paljon muistoja. Syntymäni oli kuulemma ollut vaikea ja lääkäri piti hakea yöllä veneellä. Siitä on nyt 88 vuotta, Mustonen muistelee.

Yöpöy­dällä on pussi, jossa on paljon valokuvia. Valokuvat ovat Mustosen lasten ja lasten­lasten koulu­kuvia.

- Minulla on ollut aina tuossa taulun alalai­dassa lasten ja lasten­lasten koulu­kuvat. Vaan nyt tänne muuttaessa ne oli otettu pois. Ajattelin, että laitan ne nyt siihen taas takaisin, jotta voin niitä katsella.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Asukas katselee valokuvia.
Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Asukas huoneessaan.

Tähän voi kulkiessaan piipahtaa

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Huoneen numero kuva.

Korhonen on muuttanut jo kerran myös Villan sisällä. Ensin hän asui pienem­mässä huoneessa, mutta on nyt muuttanut suurempaan asuntoon.

- Olen tykännyt tässä olla, kun tämä on vähän väljempi. Keittiökin tässä on. Ukki kun tässä käy, niin aina me päivä­kahvit täällä juodaan. Kahvi­lei­pääkin on ja kermaa jääkaa­pissa. Omat lapset kun käyvät, niin aina hekin keittävät.

- Minulla käy kyllä aika paljon vieraita. Sotku­masta käy kaveritkin täällä. Minusta se on tosi kiva, että käyvät. Tähän voi ihan kulkiessaan piipahtaa. Täällä on sellainen systeemi, että pitää soittaa ovikelloa, kun tulee. Isäntä ei haluaisi toisia ihmisiä vaivata, vaan aina se pyhänä käy. Tytöt kyllä sanovat, että kyllä he oven aukai­sevat, että se on heidän työtään, Korhonen naurahtaa.

- Täällä on tosi hyvät hoitajat, he ovat kyllä ammatti-ihmisiä. Jos heillä on vähänkin aikaa, niin he istuvat tuohon huaste­lemaan. Hirmu hyvin hoitavat.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Asukas huoneessaan.

Muistoja ja maailman menoa

Myös Elsan kodin seinältä löytyy maalaus hänen synty­mä­ko­distaan.

- Siinä 19-vuotiaana lähdin maail­malle. Vaan en minä tuossa talossa ole syntynyt, savusau­nassa minä synnyin, tuon talon pihapii­rissä. Minä aina äidille nauroin, kun siinä savusau­nalla kulki puro, että siinä sinä minut varmasti aina pesit ja uitit, niin siksi minusta on tullut näin villi, Korhonen nauraa.

Isän ja äidin kuva löytyy myös seinältä. Tärkeimpiä asioita Korho­selle omassa kodissa ovatkin juuri valokuvat ja maalaus kotita­losta. Iltaisin Elsa seuraa maailman menoa televi­siosta.

Kyllä minä telkkaria katson, illal­lakin vielä A‑studion katsoin. Uutisethan ne ovat tärkeitä. Yleensä seuraan aika paljon Suomen ja maailman tilan­netta. Halli­tuksen muodos­ta­mista olen seurannut tarkasti.

- Tykkään myös sellai­sista viihdeoh­jel­mista, joista joku aina putoaa. Jänni­tystä vähän, että kuka putoaa, Elsa sanoo.

Muistot tekevät asunnosta kodin.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Askarreltu seinäkoriste.

Rytmiä päivään

Tärkeintä on, että ikään­tynyt saa elää omannä­köistä elämää turval­li­sessa, kodin­omai­sessa ja yhtei­söl­li­sessä ympäris­tössä.

Yhtei­söl­lisen asumisen yksiköissä rytmiä päivään tuovat säännöl­li­sesti toistuvat ruokailut ja kahvit­telut sekä yhteinen toiminta. Asukkaiden yhteisiä tiloja on sekä sisällä että ulkona. Villassa on myös iso terassi, jossa on esimer­kiksi grillattu yhdessä. Myös yhdessä leipo­minen on suosittua puuhaa kaikissa asumi­syk­si­köissä.

- Siun soten asumi­syk­si­köissä järjes­tetään monen­laista ohjelmaa, joihin asukkaat voivat osallistua omien kiinnos­tusten ja jaksa­misen mukaan. Yhteis­työtä tehdään ja kehitetään myös kolmannen sektorin kanssa, jotta toimintaa saadaan entistä monipuo­li­sem­maksi.

- Säännöl­linen päivä­rytmi ylläpitää ikään­ty­neiden toimin­ta­kykyä. Joskus toimin­takyky kohenee merkit­tä­väs­tikin, kun iäkäs ihminen muuttaa kotoa yhtei­söl­liseen asumiseen. Vuoro­vai­kutus muiden ikään­ty­neiden kanssa, virik­keel­linen päivä­oh­jelma ja säännöl­liset ruokailut voivat lisätä merkit­tä­västi hyvin­vointia, Halonen kertoo.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. YAsukkaat yhteisissä tiloissa televisiota katsomassa.

Kodin­omaista asumista

Polvi­järven Villa on saamassa ensi vuonna uudet tilat. Uudet tilat raken­tuvat aivan nykyisen raken­nuksen viereen. Alustavan aikataulun mukaan muutto on edessä helmi­kuussa 2024.

Uudesta asumi­syk­si­köstä raken­netaan niin sanottu yhdis­tel­mäyk­sikkö.

- Yhdis­tel­mäyk­si­kössä on sekä yhtei­söl­lisen asumisen että ympäri­vuo­ro­kau­tisen palve­lua­su­misen asuntoja. Ideana on, että asukas saa asua samassa asunnossaan, vaikka palve­lujen tarve lisään­tyisi.

- Tärkeintä on, että ikään­tynyt saa elää omannä­köistä elämää turval­li­sessa, kodin­omai­sessa ja yhtei­söl­li­sessä ympäris­tössä, Halonen toteaa.

Polvijärven yhteisöasumisen yksikkö. Lasitettu terassi.

Tekijät

Kuvat: Antti Pitkä­järvi
Teksti: Sari Jorma­nainen
Kiitos Elsa Korhonen, Raija Mustonen ja Jenni Halonen sekä asumi­syk­sikkö Villa!