Kevät etenee, jää ohenee

Jäät ovat alkaneet heiken­tymään myös Pohjois-Karja­lassa. Vaikka jään paksuus on vielä kohta­laisen hyvä, se ei kerro jään kanta­vuu­desta. Jääpeite voi olla arvaa­mat­toman hauras tutuil­lakin paikoilla, erityi­sesti virta­ve­sissä ja kapei­koissa, siltojen ja raken­teiden sekä kasvil­li­suuden lähellä. Kevään koittaessa ja aurin­gon­sä­teilyn lisään­tyessä jään paksuus ei enää kerro sen kanta­vuu­desta, jää haurastuu ja tämän vuoksi paksul­takin tuntuva jää voi olla petol­lisen heikkoa.

- Jään vahvuus voi esimer­kiksi virtauk­sista ja pohjan laadusta riippuen vaihdella lyhyel­läkin matkalla. Auringon haurastama kevätjää saattaa pettää jopa 30 cm:n paksuisena, riskien­hal­lin­ta­pääl­likkö Janne Halonen kertoo.

Jäällä liikkuvan turva­va­rustus

Jäänas­kalit ovat jäällä liikkujan perus­tur­val­li­suus­va­ruste. Naska­leita tarvit­sevat kaikki jäällä liikkujat. Naskalit pidetään helposti saata­villa, esimer­kiksi kaulassa roikku­massa. Jään pettäessä naskalit isketään jään reunaan ja niiden avulla kavutaan hyisestä vedestä kanta­valle jäälle. Mukana on hyvä olla myös pilli, jonka ääni kantaa kauas. Pillillä hälytetään apua.

Jääpiikki on tukeva teräs­kär­kinen sauva, joka läpäisee 5 cm:n jään yhdellä iskulla. Sen avulla voi kokeilla jään kestä­vyyttä ja myös hädän tullen auttaa itsensä tai toisen ylös avannosta. Taval­linen puukep­pikin on parempi kuin ei mitään.

Myös heitto­köysi on hyvä pitää helposti saata­villa, esimer­kiksi repun sivutas­kussa. Sen avulla jäihin pudonneen voi auttaa takaisin. Mukana on hyvä olla reppu, joka on varus­tettu vähintään lanne­vyöllä. Reppu toimii kellunta-apuna, kun siihen on pakattu vesitii­viiseen pussiin varavaa­te­kerta ja pyyhe.

Kaikista tärkein turva­va­ruste on kaveri. Yksin ei kannata mennä jäälle!