Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue tasapai­nottaa talouttaan

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lueen – Siun soten talous­nä­kymät ovat alkuvuoden talous­seu­rannan perus­teella heiken­tyneet. Tämän vuoden talous­arvio on laadittu 15 miljoonaa euroa alijää­mäi­seksi, mutta jo maaliskuun talous­en­nusteen perus­teella alijää­mäen­nuste on painu­massa 30 miljoonaan euroon. Noin 15 miljoonan euron menoy­li­tykset selit­tyvät kasva­neilla asiakas­pal­ve­luos­toilla, työvoiman vuokrauk­sesta johtu­villa lisäkus­tan­nuk­silla ja lomapalk­ka­velan kasvulla.

Hyvin­voin­tia­lueen vuoden 2024 ensim­mäinen osavuo­si­katsaus julkaistaan aluehal­li­tuksen esitys­lis­talla 26.4., mutta toimen­pi­teiden etsiminen talouden tasapai­not­ta­mi­seksi on käynnis­tetty jo maalis­kuussa. Kaikki hyvin­voin­tia­lueen menolajit — henki­lös­tö­kulut, palve­lujen ostot, aineet, tavarat ja tarvikkeet, avustukset, vuokra­kulut sekä muut kulut — ovat tarkas­te­lussa. Myös lisätuloja etsitään muun muassa omaisuuden myynnistä ja asiakas­mak­suista lainsää­dännön mahdol­lis­ta­missa puitteissa.

Talouden sopeu­tus­keinot sisäl­tävät muassa vuosi­lomien pitämistä ja tarkempaa työajan seurantaa, matka‑, majoitus‑, ateria­palvelu- ja kokous­kus­tan­nusten karsi­mista sekä ostojen ja hankin­tojen rajoit­ta­mista. Tarkas­te­lussa ovat myös kaikki ei-lakisää­teiset tehtävät, koulu­tus­mää­rä­rahat, toimi­ti­la­jär­jes­telyt sekä virkojen ja toimien täyttä­miset, vuokra­työ­voiman ja määrä­ai­kaisten sijaisten käyttö sekä henki­lös­tö­mi­toi­tukset kaikilla toimia­lueilla.

Hyvin­voin­tia­lueen vaikean talous­ti­lanteen taustalla vaikut­tavat nykyinen hyvin­voin­tia­lueiden rahoi­tus­malli ja työvoi­ma­pu­lasta johtuva, erittäin kalliin vuokra­työ­voiman käyttö.

– Lasken­nal­linen valtion­ra­hoitus ei vastaa pohjois­kar­ja­laisten kasvavaa palve­lu­tar­vetta ja yleistä kustan­nusten nousua, painottaa hyvin­voin­tia­lue­johtaja Kirsi Leivonen.

Nykyiseen lainsää­dännön mukaan hyvin­voin­tia­lueiden on saatava talous tasapainoon ja katettava taseeseen kertyneet alijäämät vuoden 2026 loppuun mennessä. Jos hyvin­voin­tialue ei tässä onnistu, voi Valtio­va­rain­mi­nis­teriö käynnistää arvioin­ti­me­net­telyn, jonka yhtey­dessä selvi­tetään aina mahdol­lisuus hyvin­voin­tia­lue­lii­toksiin.

– Vuoden 2023 alussa, riittä­mät­tö­mällä rahoi­tuk­sella, toimin­tansa aloit­ta­neille hyvin­voin­tia­lueille talouden nopea tasapai­not­ta­mis­vel­voite on osoit­tau­tu­massa ylivoi­mai­seksi ja pakot­tanut kaikki hyvin­voin­tia­lueet lyhyt­nä­köisiin säästöihin. Nopeista menoleik­kauk­sista on aina ei-toivottuja vaiku­tuksia asiak­kaisiin ja henki­löstöön, Leivonen jatkaa.

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella käynnissä oleva palve­lu­tuo­tannon uudis­ta­minen ja palve­lu­verkon toimeenpano etenevät suunni­tel­lusti, mutta palve­lu­verkon toimeen­pa­nosta saatavat toimin­nal­liset ja etenkin talou­del­liset hyödyt toteu­tuvat vasta tulevina vuosina. Tämän takia hyvin­voin­tia­lu­eella on turvau­duttava nopeasti vaikut­taviin talouden sopeu­tus­kei­noihin.

– Talous­ar­viossa pysyminen vaikuttaa suoraan siihen, millainen on vuosien 2025–2026 talou­del­linen liikku­mavara ja millaiset mahdol­li­suudet meillä on järjestää alueemme asukkaille riittävät lakisää­teiset palvelut ja toteuttaa niihin liittyviä inves­tointeja. Menoke­hi­tyksen hillit­se­minen on välttä­mä­töntä, jotta pystymme tasapai­not­tamaan talouden lakisää­tei­sessä ajassa, kiteyttää Leivonen.