Ikään­ty­neiden perhe­hoi­dossa eletään arkea yhdessä – ”Joka päivä tietää tekevänsä tärkeää työtä”

Kontio­lahden Lehmossa omako­ti­talon pihalla tulee vastaan kaksi miestä, jotka terveh­tivät iloisesti auringon paistaessa. Vanhempi miehistä kulkee rollaat­torin kanssa, toinen on perhe­hoitaja Timo Tuononen. Miehet ovat lähdössä jo päivän toiselle kävely­len­kille.

Omako­ti­talon sisällä perhe­hoitaja Taru Tuonosen istuu kahden rouvan kanssa olohuo­neessa jutte­le­massa. Jutus­telun lomassa selaillaan myös päivän lehtiä. Tunnelma on leppoinen ja kotoisa. 

Tuonoset alkoivat pohtia yhdessä jokunen vuosi sitten mahdol­li­suutta perustaa ikään­ty­neiden perhekoti omaan kotiinsa. Paris­kunta kävi perhe­hoi­ta­jille tarkoi­tetun valmen­nuksen ja Perhekoti Harjun hoiva avasi ovensa vappuna 2022. Tuonosten perhekoti tarjoaa osavuo­ro­kau­tista ja lyhytai­kaista perhe­hoitoa ikään­ty­neille. Asukkaat perhe­kotiin tulevat Siun soten palve­luoh­jauksen kautta. 

- Minä ja puoli­somme asumme ainoastaan pysyvästi täällä, muut asukkaat ovat niin sanotusti käypä­läisiä eli asuvat täällä tilapäi­sesti kuka minkäkin aikaa. Osa on täällä vain päivisin ja menee yöksi kotiin, osa on muuta­mista vuoro­kausista viikkoon yötä päivää. Joskus harvoin joku on ollut useamman viikon esimer­kiksi odotta­massa hoiva­ko­ti­paikkaa, Taru Tuononen kertoo.

Suurin osa asukkaista on omais­hoi­det­tavia, jotka tulevat perhe­kotiin omais­hoi­tajien lakisää­teisten vapaiden ajaksi. Perhe­hoi­dolla voidaan tukea myös yksin kotona asuvia vanhuksia. 

- Perhe­ko­dis­samme on enene­vässä määrin myös ikään­ty­neitä, joiden kotona asumista ja pärjää­mistä tuetaan perhe­hoi­dolla ja samalla lievi­tetään mahdol­lista yksinäi­syyttä. Eli kotona asuvat ovat hetken meillä ja palaavat sitten kotiin. Usein yksina­suvat käyvät meillä säännöl­li­sesti kerran kuussa, Taru Tuononen sanoo.

”Ihan niin kuin kotona olisin”

Perhe­ko­dissa perhe­hoitaja tai ‑hoitajat avaavat oman kotinsa ikään­ty­neille. Arkea eletään yhdessä. Tuonoset kertovat, että päiviä rytmit­tävät pitkälti viisi tarjot­tavaa ateriaa. Ruokai­lemaan kokoon­nutaan aina yhdessä saman pöydän ääreen. Ruokai­lujen välissä tehdään yhdessä asioita, kuten ulkoillan, luetaan lehtiä, pelaillaan ja jutellaan. Erillisiä sääntöjä perhe­ko­dissa ei ole, mutta yhdestä tavasta pyritään pitämään kiinni.

- Yöllä nukutaan. Pyrimme siihen, että iltakym­me­nestä aamuseit­semään asukkaiden olisi hyvä pärjätä omineen ja nukkua yö. Tämä on oikeastaan yksi perhe­hoitoon tulon edellytys, koska meillä ei ole täällä erikseen yövuoroa, vaan mekin nukumme yöllä, Tuonoset kertovat.

Irja Hassinen kertoo viihty­vänsä oikein hyvin perhe­ko­dissa. Hän asuu Tuonosten luona kerran kuukau­dessa 5–7 päivän ajan. 

- Täällä on seuraa. Kotona asun yksin, vaikka onhan siinä kerros­ta­los­sakin naapu­reita, joiden kanssa on tullut hyvin tutuksi. Seuraa on sielläkin. Vaan tämä tuo vaihtelua. Hirmu­kivat ovat nämä perhe­hoi­tajat, isäntäväki, täällä. Mielellään tänne aina tulee.

- Pelai­lemme ja lenkkei­lemme. Joskus yritän myös autella emäntää pienissä asioissa. Hyvin täällä päivät sujuvat, ihan niin kuin kotona olisin. Joka päivä otan myös pienet nokoset, Hassinen naurahtaa.

Työ ja vapaa-aika yhdis­tyvät

Perhe­hoi­dossa työ on aina läsnä, samoin vapaa-aika. Kuten perheessä, myös perhe­hoi­dossa, elämää eletään yhdessä. Näin ollen työtä ja vapaa-aikaa on vaikea erottaa toisistaan. Varsi­naista työaikaa ei ole. 

- Kun meillä on täällä asiak­kaita, niin olemme käytän­nössä 24/7 töissä, mutta elämme samalla myös omaa elämäämme 24/7. Sanotaan, että perhe­hoi­tajuus ei ole työ, vaan se on elämäntapa. Minulle se tarkoittaa sitä, että työ ja henki­lö­koh­tainen elämä on yksi ja sama asia, Taru Tuononen pohtii.

- Tällai­sessa lyhytai­kai­sessa perhe­hoi­dossa pystyy aika hyvin kuitenkin rytmit­tämään töitä, ja esimer­kiksi me olemme nyt alkaneet pitää joka kuukausi myös vapaata. Aluksi emme vapaita pitäneet, vaan nyt kun olemme jo jonkin aikaa toimineet, niin olemme ottaneet ihan tarkoi­tuk­sella säännöl­li­sesti vapaata. Minusta se on tärkeää saada myös ihan omaa aikaa. Vapaa­päivinä sitä jostain kumman syystä haluaa usein lähteä reissuun.

Tuonosia motivoi työn merki­tyk­sel­lisyys

Idea perhe­ko­dista syntyi Tuono­sille halusta saada muutosta työelä­määnsä. Timo työskenteli aiemmin tehdas­työssä ja Taru puhtaus­pal­ve­lua­lalla.

-  Halusimme molemmat muutosta ja pois nykytyö­elämän kiireestä. Halusimme päästä vaikut­tamaan siihen, millaista työtä teemme. Tässä työssä voimme vaikuttaa oikeastaan aivan kaikkeen. Kaipa­simme myös sellaista rauhal­li­sempaa tahtia, Tuonoset pohtivat.

- Tavallaan koen, että olemme palanneet vähän kuin taaksepäin elämässä. Meillä on iso perhe, viisi lasta. Minä olen ollut aikoinaan pitkään kotona lasten kanssa. Tässä on nyt sitä aikai­sempaa elämän­rytmiä taas enemmän.

Tuonosten perhekoti on toiminut nyt kaksi vuotta. Motivaatio työhön ja halu jatkaa perhe­hoitoa on edelleen korkealla. Eniten paris­kuntaa motivoi työn merki­tyk­sel­lisyys.

- Kaikissa töissä ei välttä­mättä tule aina semmoista oloa, että tämä on todella tärkeätä työtä, mutta tässä se tulee. Joka päivä tietää tekevänsä tärkeätä työtä, Taru Tuononen toteaa.

Lue lisää Siun soten perhe­hoi­dosta 17.5.2024 julkais­tusta tiedot­teesta: Siun sote kehittää aktii­vi­sesti ikään­ty­neiden perhe­hoitoa — Ajankoh­taista — siunsote.fi