Poiko­lan­pi­hassa työn keskiössä on asukas

Poiko­lanpiha on uusi, kolme vuotta toimin­nassa ollut kehitys­vam­maisten tehos­tetun palve­lua­su­misen yksikkö Juuassa. Vaikka asuminen Poiko­lan­pi­hassa on ryhmä­muo­toista, jokai­sella asiak­kaalla on oma asunto minikeit­tiöllä ja kylpy­huo­neella. Yksikössä on myös yhteisiä tiloja, joista pääsee lasite­tulle teras­sille ja aidatulle takapi­halle. Poiko­lan­pi­hassa on yhteensä 15 työnte­kijää, joista yksi on Johanna Halonen.

Lähihoitaja Johanna Halonen on toiminut ohjaajana Poiko­lan­pi­hassa sen avaami­sesta lähtien. Pohjois-Karjalaan hän muutti Tampe­reelta – eikä enää halua lähteä pois.

Työn keskiössä on asukas

Johanna Halonen kertoo, että ohjaajan työteh­täviin Poiko­lan­pi­hassa kuuluu esimer­kiksi aamupalan valmis­tusta asukkaiden kanssa sekä aamutoimien tekemistä joko avustettuna tai ohjeis­tettuna, virke­toi­minnan toteut­ta­mista ja retkien tekemistä.

“Työpaikkana Poiko­lanpiha on tosi mielen­kiin­toinen. Täällä pystyy itse tosi paljon sääte­lemään sitä, millaisen päivän sinä haluat itsellesi tehdä. Päivä kuitenkin aina rakentuu siitä mitä asukkaat haluavat tehdä. Me ollaan mukana heidän arjessaan, käydään heidän kanssaan kylillä ja kaupoissa, tehdään retkiä ja kaikkea laidasta laitaan. Pyrimme siihen siihen, että me ohjaajat olemme mahdol­li­simman näkymät­tömiä asukkaiden arjessa ja asukkaat ovat toiminnan keski­piste”, Johanna kuvailee.

Puitteet Poiko­lan­pi­hassa ovat viimeisen päälle, sillä yksikkö ja sen tilat ovat olleet käytössä vasta muutaman vuoden. Mitä muuta hyvää Poiko­lan­pi­hassa on kuin puitteet?

“Meillä on tosi rento työpo­rukka ja huumo­rilla mennään yhdessä eteenpäin. Sitähän tämä työkin vaatii itsessään, huumoria. Lisäksi me kaikki autamme ja kuunte­lemme toisiamme. Kaikki on myös tasa-arvoisia eli samalla viivalla”, listaa Johanna.

Hän myös kokee kehitys­vam­matyön juuri oikeaksi itselleen.

Parasta työssä on suora palaute asukkailta.

“Kehitys­vam­matyö on niin monipuo­lista ja antaa niin paljon itselle. Parasta työssä on suora palaute asukkailta. He ovat ihan omia itseään. He eivät millään tavalla peilaa tai peittele tunteitaan. Mukavaa on myös, kun näkee, että pienillä asioilla saat asukkaille tosi hyvän mieleen tuotettua. Poiko­lan­pi­hassa yksikään päivä ei ole saman­lainen. Ja joka päivä täällä oppii jotain. Se on se juttu, minkä takia suosit­telen muillekin Poiko­lan­pihaa työpaikkana.”

”Täällä on ihmisen hyvä olla”

Johanna Halonen on muuttanut Juukaan Tampe­reelta. Hän asuu Pielisen rannalla, noin viiden kilometrin päässä työpai­kaltaan Juuan keskus­tasta.

“En aio palata Tampe­reelle enää koskaan. Juuassa on puhtautta, luontoa, rauhal­li­suutta, kiireet­tö­myyttä ja oikea talvi. Juuri talven takia halusin muuttaa tänne, että pääsen harras­tamaan lasket­telua, mootto­ri­kelk­kailua ja hiihtä­mistä. Kesäisin harrastan kalas­tusta, lenkkeilyä ja pyöräilyä. Ihan parasta täällä on kuitenkin Koli, joka on ihan vieressä. Sinne kun lähtee, niin murheet ja stressit unohtuu.”

Töitä Johanna löysi sotea­lalta Pohjois-Karja­lasta nopeasti, heti kun niitä haki. Kuinka helppoa oli löytää asunto?

“Vaikka me halusimme päästä asumaan Pielisen rannalle, niin ei siinäkään kauaa mennyt, kun meidän koti löytyi. Muualta kuin rannalta asunto­jahan olisi löytynyt heti. Täällä on asuminen paljon, paljon halvempaa kuin isoissa kaupun­geissa. Täällä on ihmisen hyvä olla.”

Millaisena Tampe­reelta muuttanut Johanna Halonen on kokenut pohjois­kar­jaiset ihmiset?

“Täällä ollaan välit­tömiä, ihmiset oikeasti välittää toisistaan ja tervehtii. Ja täällä voi olla ihan oma itsensä. Täällä myös on sellainen yhtei­söl­li­syyden tunne, että oikeasti sinä kuulut porukkaan. Sanon nykyisin, että olen pohjois­kar­ja­lainen.”

Sanon nykyisin, että olen pohjois­kar­ja­lainen.

Kiinnos­taako Juuka?

Ja mikäli Juuan kunnan meininki kiinnostaa, niin ota seurantaan Insta­gramtili tästä linkistä: @juuankunta sekä kunnan netti­sivut tästä linkistä: Juuan kunta. Kunnan sivuilta löydät esimer­kiksi myynnissä olevat tontit!