Kotihoi­totyö on itsenäistä, mutta ei yksinäistä

Kotihoito tekee työtä asiak­kaiden kotona ja koti on asiakkaan valta­kunta ja elämän keski­piste, josta asiakas haluaa useim­miten pitää kiinni viimeiseen asti. Kotihoidon ammat­ti­laiset kunnioit­tavat asiakkaan kotia, tapoja, toiveita ja tottu­muksia.

“Kotihoito saattaa olla asiak­kaiden sen päivän tai jopa viikon ainut sosiaa­linen kontakti. Meitä odotetaan joskus jopa kahvi­pöytä katettuna. Mielestäni asiakkaat arvos­tavat tekemäämme työtä, koska sen avulla he pystyvät asumaan kotona”, lähihoitaja Jenni Pakarinen Heinä­veden kotihoi­dosta pohtii.

“Vaikka kuinka itseä väsyt­täisi, ketut­taisi ja kehtuut­taisi, niin asiakkaan luokse mennessä niin tulee se semmoinen innostus”, jatkaa saman tiimi sairaan­hoitaja Aura Vuoris­lampi.

Kiinnos­taako sinua työ kotihoi­dossa? Ikään­ty­neiden palve­luissa erityi­sesti kotihoidon parissa meillä on tarjolla runsaasti yli kuuden viikon kesätöitä ympäri maakuntaa sotealaa opiske­le­ville ja valmiille ammat­ti­lai­sille! Linkki kesätyö­ha­kuumme on tässä: Kesätyöt 2025

”Tämä ei ole mitään liuku­hih­na­työtä”

Kotihoito tukee turval­lista ja miele­kästä arkea asiak­kaiden omissa kodeissa. Kotihoidon palveluja voi saada, jos toimin­takyky heikkenee esimer­kiksi ikään­ty­misen tuomien vaivojen takia. Palveluja voidaan järjestää tarpeen mukaan tilapäi­sesti tai säännöl­li­sesti eri vuoro­kauden aikoina.

Heinä­veden kotihoi­dolla on vaihte­le­vasti 100–130 asiakasta ja maantie­teel­li­sesti laaja toiminta-alue. Millaista hoito­hen­ki­lö­kunnan arki kotihoi­dossa on?

“Täällä saa suunni­tella työn niin asiak­kaalle kuin itsel­lekin sopivaksi. Kun tuntee asiakkaat hyvin, niin tietää kenen luokse kannattaa mennä aamulla ja kenen päivem­mällä. Pidän työssäni myös siitä, että jokaisen asiakas­käynnin jälkeen on ikään kuin pieni tauko, kun ajelee seuraavan asiakkaan luokse. Tämä ei ole mitään liuku­hih­na­työtä”, tuumailee Jenni.

Aura lisää listaan sairaan­hoi­tajan näkökul­masta tärkeän autono­mi­suuden sekä työn monipuo­li­suuden.

“Ikinä et tiedä, kun uusi päivä ja uusi vuoro alkaa, mitä on edessä. Tämä on sairaan­hoi­ta­jankin työn näkökul­masta kenties haasteel­lisin ja mielen­kiin­toisin hoitoalan kenttä. Hoidamme iäkkäitä monisai­raita ihmisiä. Heillä on paljon somaat­tisia sairauksia, mutta myös esimer­kiksi mielen­terveys- ja päihde­sai­rauksia. Meidän pitää pystyä sovel­tamaan tietoa kaikilta hoitoalan erikois­aloilta. Ja hoito täytyy vielä edelleen soveltaa ihmisten yksilöl­lisiin tapoihin, tottu­muksiin ja elämän­ta­ri­noihin. Minusta kliininen hoitotyön ja lääke­tieteen kohtaa­minen ihmisen elämän­ta­rinan kanssa on se juttu, mikä itse olen aina kiehtonut tässä työssä”, kuvailee Aura työn vaati­muksia.

Persoo­nal­linen työyh­teisö

Kotihoidon käyntien määrä, aikataulu ja sisältö suunni­tellaan vastaamaan asiakkaan tarpeita. Palvelu voi sisältää sairaan­hoitoa, kuntou­tusta ja arjen toimiin liittyvää huolen­pitoa, esimer­kiksi avusta­mista päivit­täi­sissä toimissa, kuten ruokai­lussa ja henki­lö­koh­taisen hygienian hoidossa. Tarvit­taessa kotihoito huolehtii myös lääke­hoi­dosta ja sairaan­hoi­dol­li­sista toimen­pi­teistä.

Laaja-alainen kotihoito on asiak­kaiden arvostama, muiden aliar­vostama ja hieman tunte­maton työ. Aura ja Jenni kuvai­levat kotihoi­totyön sopivan sellai­selle, jolla on aito halu kohdata asiakas ihmisenä ja auttaa sekä hoitaa asioita kokonais­val­tai­sesti. He pitävät myös uteliai­suutta sekä avoimuutta uuden oppimi­selle hyvänä kotihoi­dossa. Nöyryy­denkin he mainit­sevat hyväksi ominai­suu­deksi sen suhteen, että hoitaja ei voi olla ikinä täysin ’valmis’ eikä täydel­linen. Kotihoi­dossa kuten muussakin työssä riittää, että tekee parhaansa.

“Kotihoi­dosta voi tulla sellainen kuva, että pitää olla joka paikan sähkö­put­kimies, yleismies- ja naishöy­lä­jan­tunen. On totta, että pitää osata ja hallita paljon asioita, mutta pitää myös muistaa työn perus­tehtävä sekä ammat­ti­ryhmän ja henki­lö­koh­taisen osaamisen rajat. Vaikka työ ei ole fyysi­sesti raskasta, niin aivotyö ja kogni­tii­vinen kuormitus on jatkuvaa. Oman kokemukseni perus­teella voin sanoa, että meillä Heinä­ve­dellä asiakkaat ovat suhteel­lisen hyväkun­toisia ja työkuor­mamme on kohtuul­linen, toki se riippuu päivästä”, kuvailee Aura.

“Luulen, että kotihoitoon töihin tuloa harkit­sevia pelottaa se, että joutuu tekemään töitä yksin. Ei täällä kuitenkaan yksin olla, vaikka fyysis­testi työ hoidetaan yksin. Meillä on puhelimet ja työkaveri on aina puhelimen päässä. Kotihoidon ja kotisai­raan­hoidon työnkuva on myös aliar­vos­tettu ja ehkä vähän huonosti tunnettu”, arvelee Jenni.

Yksikössä on töissä niin alanvaih­tajia kuin hyvin pitkänkin uran tehneitä lähihoi­tajia, sairaan­hoi­tajia sekä hoiva-apulaisia, joista jokaisen työpanos on yhtä arvokas.

“Toimin­tamme rikkaus on meidän työyh­tei­sömme, koska meillä on semmoisia hoitajia töissä, ketkä on ollut hyvinkin erilai­silla tervey­salan erikois­aloilla töissä aikai­semmin. Jokainen tuo oman aikai­semman osaami­sensa muun tiimin käyttöön. Ja lisäksi meillä on hirveän toimiva yhteistyö muun muassa muistin­hoi­tajan kanssa, fysio­te­rapian kotikun­tou­tuksen kanssa. Voimme myös konsul­toida lääkä­reitä”, Aura mainitsee.

Heinä­veden kotihoi­dossa on todella hyvä meininki Jennin ja Auran mielestä.

“Heinä­veden kotihoito on sekä hyvässä että pahassa erikoisin työpaikka, missä olen ikinä ollut töissä. Todella persoo­nal­linen, tiivis pieni yhteisö, jossa on tosi erilaisia ihmisiä erilai­silla työhis­to­rioilla. Tänne on helppo solahtaa joukkoon. Työ on itsenäistä, mutta ei yksinäistä. Jollakin erikoi­sella kautta kaikkiin rattaat vaan löytää aina paikkansa ja homma toimii omalla painollaan. Urani kaikista hoitoalan työpai­koista mielestäni täällä on paras yhteis­henki ja tiimi­henki. Meillä ei ole mitään ilmapii­rion­gelmia, ei kiusaa­mista eikä turhan­päi­väistä simput­ta­mista. Toki kun läheisiä ollaan, niin välillä tunteet leimahtaa. On kuitenkin hyvä, että meillä kaikki uskaltaa näyttää tunteita”, Aura kuvailee.

“Meillä on mukava pieni työyh­teisö ilman sairaa­la­maa­ilman hierar­ki­suutta. Ja meillä on ihan hirveän mukavia asiak­kaita”, komppaa Jenni.

Luonnon­kaunis idylli

Suomen metsäisin kunta, yli 3000 asukkaan luonnon­lä­heinen Heinävesi tunnetaan aidosta kyläe­lä­mästä ja perin­tei­sistä tapah­tu­mistaan. Heinä­ve­dellä sijaitsee myös Pohjois­maiden ainoat ortodok­siset luostarit Valamon munkki­luostari ja Lintulan nunna­luostari.

“Minulle marjas­tajana ja sienes­täjänä Heinä­veden luonto on oival­linen paikka. Lisäksi täällä rauhal­lista ja edullista asua. Ja myös talli­paikat hevosille ovat edullisia Heinä­ve­dellä”, vinkkaa Jenni muillekin hevos­te­li­joille.

Hänen sotealan työuran syynä onkin hevonen.

“Piti saada hevoselle maksettua talli­paikka ja sotea­lalla oli töitä. Aloitin hoitoa­pu­laisena ja 2018 valmistuin lähihoi­ta­jaksi, jonka jälkeen sain sitten vakipaikan”, Jenni kertoo.

Kuinka Aura on päätynyt Heinä­ve­delle?

“Minulla ensin hevonen oli talli­pai­kalla Heinä­ve­dellä, sitten tulin sen perässä Heinä­veden kotihoitoon töihin. Jossain vaiheessa kyllästyin pitkään työmatkaan ja muutin sopivan kodin löydyttyä asumaan Heinä­ve­delle. Täällä on hyvä asua, tehdä töitä ja koulu­tella vapaa-ajalla varsoja hyvän mielen harras­te­rat­suiksi ja humput­te­lu­po­neiksi. Se auttaa nollaamaan kaikki työstressit”, Aura.

Aura koulut­tautuu sairaan­hoi­tajan työn ohessa myös hevos­hie­ro­jaksi. Töiden lisäksi hän tekee yhteis­työtä työka­ve­rinsa Jennin kanssa myös tallilla. Jennin hevostani opintoi­hinsa liittyen ja nuorempana hevosalan ammat­ti­tut­kinnon suorit­tanut Jenni antaa hänelle puolestaan ratsas­tus­tunteja.

“Meillä töissä kannus­tetaan itsensä kaiken­laiseen kehit­tä­miseen, myös muuhun kuin oman alan opintoihin. Työ ja työnantaja ovat joustavia ihmisten erilai­sissa elämän­ti­lan­teissa. Se on todella hyvä juttu ja saa sitou­tumaan työhön”, Aura kiittelee.

Vuoden 2021 alussa Heinävesi siirtyi Etelä-Savon maakun­nasta osaksi Pohjois-Karjalan maakuntaa. Kokevatko heinä­ve­te­läiset olevansa savolaisia vai karja­laisia?

“Jos asiak­kaita katsoo, niin osa tilaa Savon-Sanomia ja osa Karja­laista”, naurahtaa Jenni.

Hän itse on syntynyt ja kasvanut Heinä­ve­dellä ja maakun­ta­muutos tuntui aluksi jopa hieman katke­ralta, mutta nyt maakun­ta­muutos tuntuu jo ihan hyvältä.

“Heinävesi on aina ollut kahden maakunnan rajalla. Itse en koe puhuvani esimer­kiksi karjalan murretta ollenkaan, mutta en myöskään puhu savon murretta. Sitä puhuvat enemmänkin asiak­kaamme eli ikäih­miset. Heiltä tulee sitä viäntöö ja kiäntöö”, Jenni sanoo.

“Minä puolestani olen kotoisin syvem­mältä Savosta, mutta sukutut­ki­mukseni perus­teella juureni osoit­tavat 1700-luvun Kiihte­lys­vaaraan”, Aura paljastaa.

Kiinnos­taako Heinävesi?

Siun soten kaikki avoimet työpaikat löydät tästä linkistä: Avoimet työpaikat

Heinä­veden kuntaan voit tutustua oheisista linkeistä: