”Työssäni vain mieli­ku­vitus on rajana”

Keväällä 2024 fysio­te­ra­peu­tiksi valmis­tunut Ada Pakarinen työsken­telee Rääkkylän Pihla­ja­ko­dilla. Kyseessä on ihan uusi työnkuva kysei­sessä yksikössä.

“Kun näin, että tänne avautui vakituinen työ, mietin, että uskal­lanko hakea sitä vasta­val­mis­tu­neena, urani alkumet­reillä. Olin jotenkin ajatellut, että valmis­tu­misen jälkeen olen kesän sijaisena. Mutta niin vain kävi, että sain heti vakituisen työpaikan. Olen tykännyt työstäni, koska se haastaa mukavasti, mutta antaa myös vapauksia työn suunnit­te­lussa”, iloitsee Ada.

“Suosit­telen muitakin olemaan rohkeita ja olemaan avoimin mielin töiden ja harjoit­te­lujen suhteen hieman pienem­mil­täkin paikka­kun­nilta, koska se voi avata uusia ovia ja antaa paljon erilaisia näkemyksiä.”

Kuntou­tuk­sel­lista näkökulmaa kaikkeen toimintaan

Uusi työpaikka ja uusi työnkuva saivat Adassa aikaan pientä jänni­tystä, mutta hyvällä tavalla. Hän on päässyt luomaan uutta työteh­tävää alusta lähtien.

“En ollut ikäih­misten parissa tehnyt yhtään harjoit­telua opiskel­lessa. Nyt pääsen näkemään, että minkä­laista on työsken­nellä fysio­te­ra­peuttina ikäih­misten palve­lua­su­mi­syk­si­kössä. Ja sehän hirveän kivaa! Asukkaat ovat nähneet niin paljon enemmän elämää kuin minä itse ja pääsen kuulemaan heidän tarinoitaan eletystä elämästä. Joka päivä työssäni on ihania kohtaa­misia ja keskus­teluja.”

Pihla­jakoti Rääkky­lässä tarjoaa monimuo­toista palve­lua­su­mista, joka perustuu yksilöl­liseen kuntout­tavaan hoito­työhön. Pihla­ja­ko­dilla on 34 paikkaa, joista 12 paikkaa on Pihla­ja­pirtin puolella. Pihla­ja­kodin asukkaat itse määrit­tävät millainen päivä heillä on.

“Parasta työssäni on se, että ei ole kiireen tuntua, vaan voin edetä asukkaan tahdissa ja voin oikeasti kohdata asukkaan. Minä annan asukkaille valinnan siitä, että halua­vatko he kuntou­tusta tai tehdä minun kanssani jotain kuten lähteä ulos. Jos he sanovat ei, niin minä voin kysyä myöhemmin uudestaan. Fysio­te­rapia Pihla­ja­ko­dissa on sellaista arjen tukemista eikä täällä lähdetä vetämään maksimeja salille”, naurahtaa Ada.

Hän onkin jo saanut huomata, että Pihla­ja­kodin asukkaista on löytynyt innos­tusta niin yksilö­fy­sio­te­ra­piaan kuin ryhmä­toi­min­taankin. Ada suunnit­telee myös virike­toi­mintaa kuntou­tuksen näkökul­masta.

“Asukkaat ovat pikku­hiljaa tutus­tuneet minuun ja he ovat tainneet huomata, että minähän teenkin aika kivoja juttuja heidän kanssaan. Voidaan vaikka pelata ötökän­liis­kaus­peliä herne­pus­seilla ja ötökkä­tar­roilla tai käydä kerää­mässä kukkia ulkona.”

Merki­tyk­sel­listä työtä

Pihla­ja­kodin työym­pä­ristö on konkre­ti­soinut Adalle, että vain mieli­ku­vitus on rajana fysio­te­ra­peutin työlle ja kuntou­tuk­selle.

“Kuntoutus voi tapahtua asukkaan huoneessa, yhtei­sissä tiloissa tai asukkaalle tärkeässä paikassa ja hänelle tärkeällä tavalla. Eräälle asukkaalle kävely on haastavaa, mutta hän halusi kokeilla, onnis­tuisiko valssi. Kokei­lusta tuli hirveän hyvä mieli meille kummal­lekin. Voin tehdä asukkaiden kanssa pieniä juttuja, joilla on iso merkitys.”

Asiakkaat ovat ottaneet Adan hyvin vastaan, mutta niin ovat myös Pihla­ja­kodin työnte­kijät.

“Koin oloni heti terve­tul­leeksi. Täällä tulee kaikkien kanssa toimeen. Ja juttuun pääsee kiinni kahvi­huo­neessa ja kahvi­huoneen ulkopuo­lel­lakin. Vaikka Pihla­ja­ko­dissa on todella paljon työko­ke­musta, uskon, että ammat­ti­taitoni on tuonut jotain lisää siihen. Hoitajat kysyvät minulta fysio­te­ra­peutin näkökulmaa asiakas­asioissa ja ovat kiinnos­tu­neita minun työstäni. Mutta ihan samalla tavalla minäkin voin kysyä heiltä, jos joku asia askar­ruttaa. Pihla­jakoti on täynnä autta­vai­suutta ja yhtei­söl­li­syyttä.”

”Työmatka on kuin portaali”

Rääkkylän kunta täyttää tänä vuonna huikeat 150 vuotta! Rääkkylä on paikka­kuntana Adalle tuttu paikka lapsuu­desta asti, sillä hänen mummo­lansa on Rääkky­lässä.

“Minulla on se onnel­linen tilanne, että pystyn majoit­tumaan tarvit­taessa mummo­lassa, jos on joskus talvella huono keli tai väsyttää kovasti. Isovan­hemmat ovat siitä tyyty­väisiä. Heidän mielestään voisin olla siellä vaikka koko ajan”, nauraa Ada.

Ada Pakarinen asuu Joensuussa ja työmatka on autolla noin 50 minuuttia.

“Työmatkan pituus on suhtau­tu­mis­ky­symys, kenelle mikäkin on pitkä. Kesällä matka ei tunnu pitkälle. Työmatka on kuin portaali, jonka aikana voi nollata pään työpäivän päätteeksi. Tässä vaiheessa elämää en ehkä muuttaisi Rääkkylään pysyvästi, mutta mökki luonnon­rau­hasta jostain järven rannalta Rääkky­lästä olisi hienoa.”

Parasta Rääkky­lässä mummolan ja työn lisäksi Adan mielestä on luonto ja terveh­ti­minen.

“Kun täällä lähtee kävelemään kylälle, niin kaikki moikkaa toisiaan, vaikka ei tunti­sikaan. Se on hienoa.”

Kotipaik­ka­kun­nastaan Joensuusta Adalla on niin ikään vain hyvää sanot­tavaa.

“Kyllähän muualla Suomessa on kiva käydä, mutta vielä mukavampaa on tulla takaisin Joensuuhun. Tulee sellainen kotoisa olo, että kuuluu tänne päin Suomea. Pohjois-Karja­lassa niin Joensuussa kuin Rääkky­läs­säkin on sellaista luonnon­lä­hei­syyttä, mitä esimer­kiksi Etelä-Suomesta mielestäni puuttuu.”

Kiinnos­taako Rääkkylä?

Tutustu Rääkkylän kuntaan:

Katso Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue — Siun soten avoimet työpaikat: Avoimet työpaikat
 

Pohjois-Karjalaan? Miksi mihinkään muualle?

Pohjois-Karja­lasta löytyy duunia ja uramah­dol­li­suuksia siinä missä muual­takin, mutta meillä päin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu vuoro­kauden muina aikoina. Ja meillähän aikaa riittää, kun kaikki on lähellä ja elämän voi omistaa muiden unelmien sijaan omilleen.

Pohjois-Karjala on niille, jotka haluavat riisua turhan­tär­keyden minimiin ja joiden seurassa saa olla outo tai liian tutta­val­linen luvan kanssa. Vaihda siis verkkarit jalkaan tai sinistä kajalia silmiin, jos siltä sattuu tuntumaan. Puhu niin kuin ajattelet ja elä sellaista elämää, joka on sinulle tarkoi­tettu. Lue lisää ja tule yhdeksi meistä!