“Me olemme kaikki ihmisiä”

“Me olemme kaikki ihmisiä” – Johta­misen inhimil­linen ote

Sydän­kes­kuksen osaston­hoitaja Piia Laakkonen on yksi Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten hakija­ko­ke­mus­ky­selyn kärki­kol­mikkoon sijoit­tu­neista esihen­ki­löistä. Jutussa pureu­dumme siihen, millaisia ovat hänen ajatuk­sensa inhimil­li­sestä johta­mi­sesta sekä urake­hi­tyksen mahdol­li­suuk­sista hoito­työssä.

Piia Laakkosen johta­mis­fi­lo­sofia nojaa vahvasti aitouteen ja ihmis­lä­hei­syyteen. Hänen mukaansa esihen­ki­lö­työssä ei tarvitse yrittää olla virka­mies­mäinen tai etäinen.

“Minusta ei saa virka­mies­mäistä pönöt­täjää, vaikka kuinka yrittäisi. Olen aina halunnut antaa persoonani näkyä työssäni, myös esihen­kilönä. Se on tärkeää, sillä me kaikki olemme ihmisiä.”

Laakkosen mukaan hyvä vuoro­vai­kutus perustuu siihen, että puhuu selkeästi ja ymmär­ret­tä­västi – ei kylmällä virka­mies­kie­lellä.

“Käytän kirja­kieltä vain silloin, kun haluan painottaa jotain asiaa. Muuten pyrin puhumaan ymmär­ret­tä­västi ja omalla murteellani. Se luo rennompaa tunnelmaa, mikä on tärkeää esimer­kiksi työhaas­tat­te­luissa.”

Mahdol­li­suudet tekevät työstä innos­tavaa

Piia Laakkosen oma urapolku Sydän­kes­kuk­sessa on esimerkki siitä, kuinka hoito­työssä voi edetä ja kehittyä. Hän aloitti sairaan­hoi­tajana vuonna 2006 ja vakinais­tettiin sijai­suuksien jälkeen. Työura on kuitenkin edennyt kaikki vuodet Sydän­kes­kuk­sessa.
”Aloin erikois­tumaan ensin tahdis­tin­toi­men­pi­teisiin eli olin mukana tahdis­ti­na­sen­nuk­sissa. Opettelin erikois­lää­kä­rimme ehdotuk­sesta yksijoh­toisten tahdis­tin­ko­neiden tarkas­tuksien tekemisen ja sen kautta ryhdyin pitämään itsenäisiä vastaan­ottoja polikli­ni­kalla.”

Tämän jälkeen Piia ryhtyi osaston­hoi­tajan pyynnöstä tekemään myös työvuo­ro­listoja toisen sairaan­hoi­ta­ja­kol­legan kanssa.

”Vuoden päästä osaston­hoitaja kysyi, että rupeanko tekemään apulais­osas­ton­hoi­tajan viran­si­jai­suutta. Suostuin ja tein apulais­osas­ton­hoi­tajan sekä tahdis­tin­hoi­tajan töitä saman­ai­kai­sesti. Vakituinen apulais­osas­ton­hoi­tajan virka tuli hakuun vuonna 2019 ja sain sen. Olen myös tehnyt osaston­hoi­tajan viran­si­jai­suutta viime aikoina. Se vie niin paljon aikaa, että olen joutunut luopumaan tahdis­tin­hoi­tajan tehtä­vistä hetkel­li­sesti, se harmittaa hieman. Mutta pääsen palaamaan takaisin apulais­osas­ton­hoi­tajan virkaani maalis­kuussa 2025 ja samalla tekemään tahdis­tin­hoi­tajan työtä, mistä nautin suuresti.”

Vaikka Sydän­keskus toimii vain yhden lääke­tieteen erikoi­salan parissa, monipuo­lisia tehtäviä riittää. Piian urapolku on oival­linen esimerkki erilai­sista mahdol­li­suuk­sista jopa yhden yksikön sisällä, saatikka sitten suuressa organi­saa­tiossa. Siun sote on maakunnan suurin työnantaja.

“Meillä on monipuo­liset mahdol­li­suudet. Täällä ei isketä kaikkia samaan sairaan­hoi­ta­ja­muottiin, vaan jokainen voi edetä omien mielen­kiinnon kohtei­densa mukai­sesti. Se motivoi ja vähentää poissaoloja.”

Johta­minen on kuin valmen­ta­mista

Esihen­ki­lötyö on vaativaa. Onneksi suuressa organi­saa­tiossa kaikkea ei tarvitse tietää itse, vaan asian­tun­te­musta löytyy, olipa kyse työso­pi­muk­sista, vakuu­tuk­sista, lakiasioista tai rekry­toin­neista.

“Kun aloitin esihen­ki­lötyön, sanoin suoraan, että tarvitsen apua ja neuvoja. Olen aina saanut tukea ylihoi­ta­jalta. Lisäksi tukipal­velut ovat aina apuna kuten esimer­kiksi rekry­toin­tiyk­sikkö, HR ja sijais­pal­velut. Yhteistyö organi­saa­tiossa on ratkai­sevaa, sillä ilman sitä emme täällä yksiköissä ehtisi kaikkeen.”

Piia Laakkonen vertaa esihen­ki­lö­työtään urhei­lu­val­men­ta­miseen. Hän on valmen­tanut salibandyn parissa ja hyödyntää samoja periaat­teita työelä­mässä.

“Joukkue ei ole vahvempi kuin sen heikoin lenkki. Esihen­kilön tehtävä on tunnistaa työnte­ki­jöiden vahvuudet ja kehittää niiden pohjalta koko yksikön toimintaa. Kun työnte­kijät saavat tehdä, mitä rakas­tavat, he ovat motivoi­tu­neempia ja poissaoloja on vähemmän.”

Laakkonen kannustaa kaikkia esihen­ki­löitä avoimuuteen ja inhimil­li­syyteen. Hänen mukaansa onnis­tu­minen lähtee siitä, että ollaan aidosti samalla tasolla työnte­ki­jöiden ja työnha­ki­joiden kanssa.

“Kun pystymme kohtaamaan ihmiset aidosti ja tarjoamaan mahdol­li­suuksia kehittyä, se näkyy myös yksikön tulok­sissa.”