OI­VA-vuo­ro­­vai­­ku­­tus­­mal­­lil­la vah­vis­te­taan asiak­kaan ja am­mat­ti­lai­sen vä­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella – Siun sotessa vahvis­tetaan asiakkaan ja ammat­ti­laisen välistä vuoro­vai­ku­tus­suh­detta OIVA-vuoro­vai­ku­tus­malliin perustuen. OIVA-vuoro­vai­ku­tus­malli on Kehitys­vam­ma­liiton Tikoteekin kehittämä malli vuoro­vai­ku­tuksen tukemiseen. Siun sotessa työsken­telee parhaillaan kolme OIVA-ohjaajaa, jotka koulut­tavat vammais­pal­ve­lujen henki­löstöä ympäri maakuntaa vuoro­vai­ku­tus­tai­tojen vahvis­ta­mi­sessa.

OIVA-vuoro­vai­ku­tus­mallin tavoit­teena on, että puhevam­maisten henki­löjen kanssa työsken­te­levät ammat­ti­laiset oppivat tunnis­tamaan ja tulkit­semaan asiak­kaiden viestejä yhä paremmin. Mallissa kiinni­tetään erityistä huomiota siihen, miten asiakas ilmaisee itseään ja tulee ymmär­re­tyksi, vaikka yhteistä puhekieltä ei olisi. Sujuvamman vuoro­vai­ku­tuksen myötä asiakkaat pääsevät vaikut­tamaan ja olemaan osallisena elämäänsä koske­vissa kysymyk­sissä entistä vahvemmin.

Toiminnan tavoit­teena on auttaa työnte­ki­jöitä herkis­tymään puhevam­maisten asiak­kaiden viesteille. Asiak­kaamme voivat kommu­ni­koida esimer­kiksi äänte­le­mällä, ilmeillä tai eleillä. Näitä oikein tulkit­se­malla pystymme ymmär­tämään paremmin, mitä asiakas kommu­ni­koin­nillaan haluaa kertoa. Ammat­ti­lainen saa paremmin yhteyden asiak­kaaseen, kun oppii tunnis­tamaan asiakkaan pieniäkin kommu­ni­kaa­tio­vih­jeitä, kuten silmän­rä­päyksiä, Siun sotessa OIVA-ohjaajana työsken­televä Sanna Pesonen kertoo.

Kaikilla ihmisillä on tarve tulla kuulluksi ja ymmär­re­tyksi. Ihmiselle on tyypil­listä, että vääri­nym­mär­re­tyksi tuleminen harmittaa ja turhauttaa. Myös käytös­häi­riöiden ja väkival­ta­ti­lan­teiden taustalla voi olla se, ettei asiakas koe tulevansa riittä­vällä tavalla ymmär­re­tyksi.

Myös väkival­ta­ti­lanteet ovat lieven­tyneet, kun on opittu ymmär­tämään, mitä asiakas yrittää pienillä ilmeillään ja eleillään ilmaista. Kun kiinni­tämme tietoi­sesti vuoro­vai­ku­tukseen huomiota, pystymme ennakoimaan erilaisia tilan­teita paremmin, Pesonen pohtii.

Oiva-ohjaaja esittelee vuorovaikutusmallia toiselle ohjaajalle.
Siun soten OIVA-ohjaaja Sanna Pesonen (vas.) kouluttaa vammais­pal­ve­lujen henki­löstöä vuoro­vai­ku­tus­tai­tojen vahvis­ta­mi­sessa. Kuva: Siun sote / Antti Pitkä­järvi

Vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teita havain­noi­malla tullaan tietoi­sem­maksi omasta osaami­sesta

OIVA-malli perustuu ammat­ti­laisen ja asiakkaan välisten vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teiden havain­nointiin. Mallissa ammat­ti­laiset kuvaavat arjestaan vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teita, jotka käydään läpi yhdessä OIVA-ohjaajan ja muun työyh­teisön kanssa.

Videoi­duista tilan­teista etsitään onnis­tu­neita vuoro­vai­ku­tus­hetkiä. Arjen hetkistä tarkas­tellaan tiettyjä vuoro­vai­ku­tus­keinoja, kuten läsnäoloa, odotta­mista, vastaa­mista, ilmaisun mukaut­ta­mista ja tarkis­ta­mista. Hyvät ja toimivat vuoro­vai­ku­tus­tavat tuodaan työyh­tei­sössä näkyviksi ja yhtei­sesti hyödyn­net­tä­viksi, Pesonen kuvaa.

Vuoro­vai­ku­tus­mallin avulla ammat­ti­laiset tulevat tietoi­sem­miksi sekä omasta osaami­sestaan että työyh­tei­sönsä hyvistä vuoro­vai­ku­tus­käy­tän­teistä. On tärkeää, että ammat­ti­laiset tunnis­tavat toimivia keinoja ja poimivat hyvät keinot tukemaan arjen työtään.

Keinot voivat olla hyvin pieniä arjen hetkiä, joilla on suuri merkitys sekä asiak­kaalle että ammat­ti­lai­selle, Pesonen kertoo.

Olethan sinäkin läsnä vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa?

Jokainen voi kiinnittää huomiota omiin vuoro­vai­ku­tus­ta­poi­hinsa sekä tukea ja edistää omalla käytök­sellään myös läheis­tensä kommu­ni­kointia.

Vuoro­vai­ku­tuksen edistä­mi­sessä keskei­simpiä asioita ovat aito läsnäolo ja vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teeseen keskit­ty­minen. Kiinnitä huomiota, ettei vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teessa olisi häiriö­te­ki­jöitä. Esimer­kiksi puhelimet, jotka soivat tai värisevät jatku­vasti voivat haastaa keskit­ty­mistä, Pesonen muistuttaa.

Kiireetön kohtaa­minen osoittaa kunnioi­tusta ja edesauttaa aitoa osalli­suuden toteu­tu­mista. Ajanpuute voi puolestaan johtaa siihen, ettei toisen ajatuksia ja mieli­pi­teitä kysytä, vaan asioita oletetaan.

Huomioi, että ihmiset voivat olla hyvin erita­soisia vuoro­vai­kut­tajia ja kunnioita toista vuoro­vai­ku­tus­os­a­puolta. Muista kuunnella sekä anna aikaa ja tilaa toiselle. Voit myös tukea toista varmis­ta­malla, ymmär­sitkö asian oikein, Pesonen kertoo.

Vuoro­vai­ku­tuk­sessa ei ole koskaan valmis, mutta jo pienil­läkin teoilla voi lisätä molem­min­puo­lista ymmär­rystä.

Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä, mahdol­listaa vuoro­vai­kutus sekä iloita onnis­tu­mi­sista ja ottaa niistä opiksi tulevaan, Pesonen tiivistää.

Avainsanat: