Lähisuh­de­vä­ki­valta

Henkinen väkivalta on yleisin lähisuh­de­vä­ki­vallan muoto ja on läsnä tai kietou­tu­neena osana kaikissa lähisuh­de­vä­ki­vallan muodoissa. Henkistä väkivaltaa on esimer­kiksi nimittely, arvostelu, alista­minen, kontrol­lointi, kiris­tä­minen, valehtelu, sosiaa­linen eristä­minen, vaatteiden tai tavaroiden rikko­minen, voimakas musta­suk­kaisuus, väkival­lalla tai itsemur­halla uhkailu. Lähisuh­de­vä­ki­valta ei useim­miten näy ulospäin, mutta vaiku­tukset ovat jopa pysyviä.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tykseen tai turva­kotiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä hoito­koor­di­naat­to­rei­himme, sosiaa­li­pal­ve­lui­himme tai aikuisp­sy­kiatrian tehos­tettuun avohoitoon. Voit myös keskus­tella huolestasi digitaa­listen palve­lu­jemme Apua arjen asioihin ‑chatissa.

Voit aina ottaa kokemuksesi puheeksi myös asioi­dessasi missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhelin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Henkiseen väkivaltaan liitty­vissä kysymyk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Fyysinen väkivalta on esimer­kiksi ravis­telua, potki­mista, tukis­ta­mista, tönimistä tai lyömistä joko erilaisin apuvä­linein tai käsin. Myös hereillä pitäminen, poltta­minen tupakalla, kahlit­se­minen, sylke­minen, kuris­ta­minen, pureminen, lukit­se­minen huoneeseen ovat fyysistä väkivaltaa. Kaltoin­kohtelu tai laimin­lyönti voi tarkoittaa esimer­kiksi lapsen, vanhuksen tai vammaisen henkilön jättä­mistä vaille hoitoa, apua tai huolen­pitoa tilan­teissa, joissa hän on niistä riippu­vainen. Kaltoin­koh­telua on myös toisen ihmisen vahin­goit­ta­minen lääkkeillä, päihteillä, kemikaa­leilla tai liuot­ti­milla. Usein fyysistä väkivaltaa edeltää henkinen väkivalta.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tykseen tai turva­kotiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosiaa­li­pal­ve­lui­himme.

Voit aina ottaa kokemuksesi puheeksi myös asioi­dessasi missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhelin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Väkivaltaan liitty­vissä kysymyk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Seksu­aa­li­vä­ki­vallan tunnus­merkki on, ettei väkivaltaa käyttävä kunnioita toisen ruumiil­lista ja seksu­aa­lista itsemää­rää­mi­soi­keutta. Raja väkivallan kohdalla rikkoutuu yleensä silloin, kun väkivaltaa kokeva osapuoli tuntee, ettei tilanne ole enää hänen hallit­ta­vissaan.

Seksu­aa­li­vä­ki­valtaa ovat esimer­kiksi ahdistava koskettelu tai ei-toivottu seksu­aa­linen huomio, raiskaus, seksiin pakot­ta­minen ja painos­ta­minen, pakot­ta­minen nöyryyt­täviin seksu­aa­lisiin tekoihin, kuvaa­minen ilman lupaa, nukkuvan tai sammuneen hyväk­si­käyttö sekä seksu­aa­linen ahdistelu. Seksu­aa­li­vä­ki­valta on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Seri-tukikes­kukseen, Siun soten sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tykseen tai turva­kotiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa (jos tapah­tu­masta on yli kuukausi) voit hakea apua oman alueen terveys­a­se­malta, perhe­neu­vo­lasta tai opiske­lu­ter­vey­den­huol­losta.

Alaikäisiä koske­vissa tilan­teissa tulee aina tehdä lasten­suo­je­luil­moitus. Tilan­teissa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosiaa­li­pal­ve­lui­himme.

Voit aina ottaa kokemuksesi puheeksi myös oman työnte­kijäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhelin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005. Saat tukea ja apua myös valta­kun­nal­li­sesta Raiskaus­krii­si­keskus Tukinai­sesta.

Seksu­aa­li­vä­ki­valtaan liitty­vissä kysymyk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Talou­del­linen väkivalta voi ilmetä rahaan liittyvänä kontrol­lointina, yhteisten raha-asioiden yksin päättä­misenä, tietojen salaa­misena, talou­del­lisena hyväk­si­käyttönä, varas­ta­misena, kiris­tä­misenä tai eron jälkeisenä talou­del­lisena väkivaltana.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tykseen tai turva­kotiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosiaa­li­pal­ve­lui­himme esimer­kiksi työikäisten sosiaa­li­pal­ve­luihin.

Voit aina ottaa kokemuksesi puheeksi oman työnte­kijäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Hanki asian­tun­ti­ja­neuvoja rahasta. Soita Talous- ja velka­neu­vontaan
Rikosil­moitus ja neuvonta Itä-Suomen poliisi.

Talou­del­liseen väkivaltaan liitty­vissä kysymyk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Kulttuu­rista tai uskontoon liittyvä väkivaltaa ovat esimer­kiksi uskon­nol­liseen vakau­mukseen pakot­ta­minen, sukupuo­lie­linten silpo­minen, väkival­lalla uhkaa­minen tai sen käyttö uskontoon tai kulttuuriin viittaa­malla. Ns. kunniaan liittyvä väkivalta on kulttuu­risiin käytän­töihin tai perin­teisiin vedoten toteu­tettua väkivaltaa, jota perus­tellaan häpeän tuotta­mi­sella. Kunniaan liittyvä väkivalta on yhtei­söl­listä väkivaltaa, jossa perhe, suku tai muu yhteisö kontrolloi yksilöä väkival­tai­sesti syyttäen normien vastai­sesta käytök­sestä.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tykseen tai turva­kotiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosiaa­li­pal­ve­lui­himme.

Voit aina ottaa kokemuksesi puheeksi oman työnte­kijäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhelin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Väkivaltaan liitty­vissä kysymyk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Digitaa­li­sella väkival­lalla tarkoi­tetaan väkivaltaa, jossa jotakuta häiritään, kontrol­loidaan, tarkkaillaan tai seurataan hyödyntäen tekno­logiaa (esim. älypu­he­limia, tieto­ko­neita, sosiaa­lisen median alustoja ja pikavies­ti­pal­ve­luita, sähkö­postia, paikan­nus­lait­teita tai nettiin kytkey­tyvää kodine­lekt­ro­niikkaa).

Väkivalta voi ilmetä myös pyrki­myksenä rajoittaa toisen henkilön tekno­logian käyttöä tai laitteiden (esimer­kiksi puhelimen) luvat­tomana käyttönä. Digitaa­linen väkivalta voi olla myös epäsuoraa, jolloin tekijä voi hyödyntää teoissaan esimer­kiksi toisia henki­löitä, kuten yhteisiä lapsia.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tykseen tai turva­kotiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosiaa­li­pal­ve­lui­himme esimer­kiksi työikäisten sosiaa­li­pal­ve­luihin.

Voit aina ottaa kokemuksesi puheeksi oman työnte­kijäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhelin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Väkivaltaan liitty­vissä kysymyk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Lähisuh­de­vä­ki­valta voi koskettaa ketä tahansa, eikä mikään oikeuta väkival­taista käyttäy­ty­mistä. Lähisuh­de­vä­ki­valta on monisyinen ongelma, ja useim­miten väkival­ta­kierteen katkai­se­miseen tarvitaan apua. Ihmis­suh­teiden turval­li­suuden vahvis­ta­minen on kuitenkin mahdol­lista, ja siksi kokemuk­sista puhuminen kannattaa aina.

Ensim­mäinen askel voi olla kertoa huolesta tai pelosta jolle­kulle lähei­selle tai tutulle. Kun sinulla on huoli läheisen turval­li­suu­desta, ota asia puheeksi hieno­tun­tei­sesti mutta suoraan. Lähisuh­de­vä­ki­vallan tunnis­ta­minen on toisinaan haastavaa itse uhrille sekä tekijälle, jolloin asiasta keskustelu vaatii useita kertoja. Myös oman väkival­tainen käyttäy­ty­minen on tärkeätä tunnistaa ja ottaa puheeksi. 

Puheeksi ottamista voi vaikeuttaa ja estää:

• pelko tai häpeän tunteet: mitä puheeksi ottami­sesta seuraa, miten minulle tai lähei­selleni olisi voinut käydä näin, jäänkö yksin?
• asenteet: lähisuh­teissa tapahtuva väkivalta on kahden ihmisen välinen asia tai kuuluu kodin seinien sisälle, koetan vielä pärjätä yksin, pystyn kyllä ratkai­semaan tilanteen, kyllä kaikki vielä muuttuu
• ennak­ko­luulot: Minä olen ainoa, joka on havainnut tai kokenut väkivaltaa lähei­sissä suhteissa. Minua syytetään tapah­tu­neista tai ehkä olen itse aiheut­tanut tilanteen. Apua ei kuitenkaan ole saata­villa, kukaan ei voi auttaa minua.

Jatkuva pelossa eläminen voi johtaa monen­laisiin fyysisiin ja psyyk­kisiin oireisiin. Kenenkään ei tarvitse kokea tai seurata vierestä toistuvia loukkauksia tai väkivallan tekoja. Myös oma käyttäy­ty­minen läheisiä kohtaan voi huoles­tuttaa ja kuormittaa mieltä.

Haluamme Siun soten palve­luissa mahdol­listaa oikea-aikaisen avun ja tuen yksilöl­liset tarpeet huomioiden lähisuh­teiden turval­li­suuteen liitty­vissä kysymyk­sissä. Pyrimme aktii­vi­sesti kartoit­tamaan ja ottamaan puheeksi lähisuh­teiden turval­li­suuden myös osana palve­lui­tamme. Voi ottaa huolen puheeksi asioi­dessasi Siun soten palve­luissa.

Ota turvat­to­muuden ja pelon kokemukset puheeksi ammat­ti­laisen kanssa. Lähisuh­de­vä­ki­vallan ehkäi­sytyön tavoit­teena on auttaa katkai­semaan syntynyt väkivallan kierre, auttaa uhria selviy­tymään väkivallan seurauk­sista ja tekijöitä katkai­semaan väkival­taisen käyttäy­ty­misen toimin­ta­malli.

Esimer­kiksi turva­suun­ni­telman laati­minen on yksi konkreet­tinen väline arjen turval­li­suuden ja oman turval­li­suuden tunteen vahvis­ta­mi­sessa. Turva­suun­ni­telman tekemiseen voi pyytää apua ammat­ti­lai­selta.

Tutki­musten mukaan lähisuh­de­vä­ki­vallan vakavien seurausten riski kasvaa ajan myötä, mikäli väkivallan kierrettä ei katkaista. Väkivallan ennal­taeh­käisyyn kannattaa kiinnittää huomiota, ja ottaa huolet puheeksi matalalla kynnyk­sellä. Mikäli väkival­ta­ti­lanteet ovat vakavia ja/tai väkivalta on toistuvaa (vaikkakin pitkäl­läkin aikavä­lillä) kannattaa pyytää oman tilanteen arviointia ammat­ti­lai­selta.

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella toimii MARAK-työryhmä. MARAK on vakavan parisuh­de­vä­ki­vallan riski­nar­vioinnin ja uhrin autta­misen moniam­ma­til­linen menetelmä, joka kattaa koko Pohjois-Karjalan alueen. Parisuh­teessa ilmenevää väkivaltaa voidaan kartoittaa yhdessä uhrin ja ammat­ti­laisen kanssa vastaa­no­tolla. Kysy lisää MARAK-toimin­nasta asioi­dessasi Siun soten palve­luissa tai sosiaali- ja kriisi­päi­vys­tyk­sestä.

Lapsuuden kasvu­ym­pä­ris­töllä, keskeisten ihmis­suh­teiden turval­li­suu­della ja vaikkapa kodin ilmapii­rillä on vaiku­tuksia läpi koko elämän. Lapsuuden kokemukset voivat toimia toisaalta suojaavina tekijöinä, mutta lapsuusajan haital­liset kokemukset (ACE-tekijät) voivat vahin­goittaa lapsen kehitystä ja ovat tutki­musten mukaan suurin yksit­täinen aikuisiän hyvin­vointia ja terveyttä ennustava tekijä. Tällaisia tekijöitä ovat esimer­kiksi lapsen laimin­lyönti, väkivallan kokeminen tai näkeminen, mielen­ter­veys­häiriöt perheessä, vanhempien ero, ero vanhem­masta tai seksu­aa­lisen väkivallan kokeminen.

Pidäthän huolta läheistesi hyvin­voin­nista ja turval­li­sesta arjesta kiinnit­tä­mällä huomiota sinua kuormit­tavien tekijöiden ehkäi­se­miseen. Omaa hyvin­vointia voi edistää ilmai­se­malla omia ajatuksia ja tunteita väkival­lat­to­milla keinoilla, hakemalla apua tarvit­taessa hyvissä ajoin, vahvis­ta­malla asioita, jotka tuovat sinulle ja lähei­sillesi hyvää.

Tunnis­tathan vanhempana tai huolta pitävänä aikuisena turval­lisen kasva­tuksen ja kasva­tuk­sel­lisen väkivallan eli kuritus­vä­ki­vallan rajat. Kasva­tuk­sel­li­sessa väkival­lassa on kyse lapseen kohdis­tu­vasta fyysi­sestä ja/tai henki­sestä väkivallan käytöstä, jossa aikuinen pyrkii kipua aiheut­ta­malla rankai­semaan tai sääte­lemään lapsen käyttäy­ty­mistä. Kasvatus- eli kuritus­vä­ki­valta voi olla esimer­kiksi lapseen kohdis­tuvaa:

• alista­mista, huuta­mista ja mitätöintiä
• tukis­ta­mista tai luunappien antamista
• pilkkaa­mista, pelot­telua ja tahal­lista huomiotta jättä­mistä
• tönimistä tai retuut­ta­mista, kovakou­raista toimintaa

Kasva­tuk­sel­linen eli kuritus­vä­ki­valta vahin­goittaa lapsen kasvua ja kehitystä ja luotta­mus­suh­detta omaan vanhem­paansa ja voi esimer­kiksi lisätä lapsen omaa aggres­sii­vista käyttäy­ty­mistä. Turval­linen kasvatus luo väkival­lat­toman ympäristön ja mm vahvistaa lapsen minäkuvaa ja tukee positii­vista kasvua ja kehitystä.

Huolehdi omasta hyvin­voin­nista. Pohjois-Karjalan hyvin­vointia tukevat toiminnat ja palvelut on koottu Miunhyvinvointi.fi-sivustolle.

Tukea ja apua vanhem­muuden kysymyksiin saat neuvo­la­pal­ve­luis­tamme ja perhe­neu­vo­las­tamme.

Jokai­sella meistä on oikeus turval­li­suuteen kotona, kaveri­suh­teissa, seurus­tel­lessa, koulussa ja harras­tuk­sissa. Toisen tahal­linen satut­ta­minen on aina väärin, se on väkivaltaa.

Väkivalta voi olla monen­laista, esimer­kiksi henkistä, fyysistä tai seksu­aa­lista, ja sen tunnis­ta­minen ja siihen liitty­vistä kokemuk­sista puhuminen on tärkeää.

Ensi- ja turva­kotien liiton Netti­tur­va­kodin ja Onks OK chatteissa saat matalalla kynnyk­sellä tietoa ja tukea, kun kotona tai seurus­te­lusuh­teissa on vaikeaa. Myös Punainen risti tarjoaa keskus­te­luapua verkossa 12–29-vuotiaille nuorille ja heidän lähei­silleen verkossa.

Vanhempien erosta johtu­vissa kysymyk­sissä ja huolissa löydät lisätietoa Tukikeskus Varjosta. Maksu­tonta tukea 15–28 vuotiaille nuorille naisille tunteiden, itsehil­linnän ja väkivallan kysymyksiin saat puolestaan Keijun Varjo ‑sivus­tolta.

Tutustu palve­luihin alla olevien painik­keiden kautta.

Väkivalta on vallan­käyttöä, jonka avulla väkivaltaa käyttävä osapuoli pyrkii hallit­semaan ja kontrol­loimaan toista. Parisuh­teessa väkivalta voi etenkin aluksi olla niin hieno­va­raista, että sitä on vaikea tunnistaa. Sillä on myös taipumus voimistua ajan myötä.

Sekä naiset että miehet voivat kokea elämänsä aikana lähisuh­de­vä­ki­valtaa, tai käyttää väkivaltaa lähisuh­teessaan. Parisuh­teessa väkival­lalle ominaista on sen jaksoit­taisuus. Hyvät ja väkival­taiset vaiheet vaihte­levat, mikä vaikeuttaa väkivallan tunnis­ta­mista. Jatkuva varuillaan olo voi esimer­kiksi olla hälytys­merkki. Väkivalta voi jatkua myös eron jälkeen.

Tutustu alla oleviin sivus­toihin, jos olet kokenut väkivaltaa lähisuh­teissa.

Jos olet huolissasi omasta käyttäy­ty­mi­sestäsi läheisiä kohtaan, voit tutustua alla oleviin sivus­toihin.

Väkivalta voi alkaa tai jatkua myös eron jälkeen. Tällai­sessa tilan­teessa saat tietoa ja tukea alla olevien sivus­tojen kautta.

Ikään­tyviin kohdis­tu­valla väkival­lalla tai kaltoin­koh­te­lulla tarkoi­tetaan luotta­muk­sel­li­sessa suhteessa tapah­tuvaa tekoa tai tekemättä jättä­mistä, joka vaarantaa ikään­tyneen hyvin­voinnin, turval­li­suuden tai terveyden.

Ikään­tyvien kaltoin­kohtelu voi ilmetä oikeuksien rajoit­ta­misena, loukkaa­misena ja ikään­tyneen ihmisarvoa alentavaa kohteluna.

Saat neuvotaa ja keskus­te­luapua esimer­kiksi Suvanto ry:n puhelin­pal­ve­lusta numerosta 0800 06776.

Palvelu on suunnattu ikään­ty­neille sekä ikään­ty­neiden hyvin­voin­nista huoles­tu­neille. Voit tutustua tarkemmin palveluun alla olevan linkin kautta.