Sama työ, kaksi tapaa

Kaksi siunso­te­laista sairaan­hoi­tajaa, Aino Soininen ja Pinja Huuskonen, tekevät työtä, joka kuulostaa ulospäin saman­lai­selta, mutta heidän arkipäi­vänsä ovat hyvin erilaiset. Yksi viestii asiak­kaille digia­lus­talla, toinen kohtaa heidät kasvo­tusten ja puheli­messa. Kumpikin on löytänyt oman tapansa olla sairaan­hoitaja. Ennen kaikkea, kumpikin rakastaa työtään.
Aino Soininen toimii sairaan­hoi­tajana ja tiimi­vas­taavana Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten Digiso­te­kes­kuk­sessa ja palvelee koko maakunnan väestöä. Hänen työnsä tapahtuu pääosin digitaa­li­sella palve­lua­lus­talla, jossa asiak­kaiden kanssa viestitään kirjal­li­sesti.
– Chattaillaan asiak­kaille, sitähän se työ on. Se on jotain aivan uutta ja erilaista. Kuulostaa helpolta, mutta todel­li­suu­dessa se on haastavaa ja opetta­vaista, kun ei näe eikä kuule. Pitää tulkita pelkän tekstin kautta. Työ haastaa viestintään eri tavalla, Aino kuvaa.
Toki digipal­ve­luissa kuviakin lähetetään tarvit­taessa, ja joskus soitetaan asiak­kaalle, mutta pääpaino on kirjal­li­sessa viestin­nässä ja se on hyvin erilaista kuin perin­tei­sessä terveys­a­se­ma­työssä.
– Sairaan­hoi­tajan työ on jatkuvaa oppimista ja joka päivä voi oppia jotakin uutta. Työ haastaa päivittäin ja asioiden selvittely sekä uuden oppiminen pitää työn mielen­kiin­toisena Lukion jälkeen ammatin­va­linta oli selvä, halusin hoitoa­lalle. Ei oikeastaan ollut mitään muita vaihtoehtoja, enkä vieläkään keksi mitään muuta parempaa ammattia itselleni. Viihdyn työssäni ja ammatissani. Digiso­te­kes­kus­työssä plussaa on ehdot­to­masti etätyö­mah­dol­lisuus, Aino jatkaa.
Pinja Huuskonen työsken­telee sairaan­hoi­tajana Niini­vaaran terveys­a­se­malla, missä ihmisten kohtaa­minen on keskiössä. Toki Pinjal­lakin on mahdol­lisuus tehdä puheli­mitse tehtävää hoidon tarpee­nar­viointia etänä
– Jos potilaalla on yskä, kuulen sen heti. Se tuo varmuutta arviointiin. Ja kun asiakas tulee vastaa­no­tolle, näkee heti, onko fluns­sainen tai millainen yleistila on, Pinja kertoo.
Hänen työnsä on käytän­nön­lä­heistä – ja siihen kuuluu myös käden­taitoja vaativia toimen­pi­teitä, kuten luomien poistoa.
– Olen aikai­sem­malta ammatiltani raken­nus­maalari eli olen käsillä tekijä, ja saan hyödyntää sitä nykyi­sessä työssäni. Se tekee työstä entistä mielek­käämpää. Olen tykännyt sairaan­hoi­tajan ammatista. Tässä saa tehdä töitä ihmisten kanssa ja asiakas­pal­velua. Tämä on tosi monipuo­linen ammatti, Pinja toteaa.

Ammatissa vapautta ja valin­nan­varaa

Molemmat sairaan­hoi­tajat, Aino ja Pinja, nostavat esiin sairaan­hoi­tajan ammatin monipuo­li­suuden ja kehit­ty­mis­mah­dol­li­suudet. Aino on ollut mukana Digiso­te­kes­kuksen perus­ta­mi­sessa ja Pinja puolestaan kehit­tä­jä­hoi­tajan urapo­lulla Siun soten kehit­tä­mässä Hoitaja 2.0 ‑mallissa, jossa työpäiviä voi säännöl­li­sesti käyttää itsensä ja organi­saation kehit­tä­miseen. Pinja pääsi mallissa kehit­tämään digitaa­lisia palveluja.
– Se toi vaihtelua arkeen ja kehitti minua ammatil­li­sesti. Ja nyt kun terveys­a­se­mil­lakin käytämme ja hyödyn­nämme digitaa­lista palve­lua­lustaa arjessa, kehit­tä­mis­ko­ke­muk­sesta on ollut valta­vasti hyötyä, Pinja kertoo.
Aino näkee työn kehit­tä­mi­sessä paitsi oman kehit­ty­misen, myös mahdol­li­suuden vaikuttaa.
– Halusin Digiso­te­kes­kukseen mukaan jo hanke­vai­heessa, koska halusin päästä kehit­tämään täysin uutta toimintaa. Olen aina ollut kehitys­myön­teinen ja koin, että minulla voisi olla paljon annet­tavaa aikai­semman terveys­a­se­matyön tuoman kokemuksen ansiosta. Kehit­tä­mis­työssä oppii jatku­vasti ja kehittyy samalla myös ammatil­li­sesti.
Molemmat koros­tavat, että sairaan­hoi­tajan työ ei ole yksi ja sama tehtävä – vaan laaja kenttä, jossa voi muokata omaa polkuaan.
– Kiinnos­tuksen mukaan voi vaihtaa paikkaa tai tehtävää. Siun soten sisällä on satoja erilaisia työnkuvia, Pinja sanoo.

Työyh­teisö ja arjen hyvä henki

Aino ja Pinja jakavat saman näkemyksen siitä, mikä tekee työstä Siun sotessa erityistä: ihmiset. Työka­verit, yhteistyö ja yhteis­henki nousevat heidän puheessaan toistu­vasti esiin.
– Meillä on huumoria ja helposti lähes­tyt­täviä ihmisiä. Autetaan toisiamme ja pyritään yhdessä parhaaseen, Aino kertoo.
Ainolla etätyö ei ole estänyt yhtei­söl­li­syyttä. Teams-kahvit tarjoavat hengäh­dys­tauon ja kontaktin työka­ve­reihin. Pinja puolestaan nostaa esille tiiviin työyh­teisön, joka on hierar­kia­vapaa.
– Ei tarvitse jännittää, että kehen ottaa yhteyttä. Lääkäri tai fysio­te­ra­peutti – kaikki ovat samalla viivalla ja auttavat toisiaan. Se tekee töihin tulosta miellyt­tävää.

Pohjois-Karjala kutsuu

Molemmat hoitajat ovat yhtä mieltä siitä, että Pohjois-Karjala tarjoaa paitsi hyvän työpaikan myös hyvän elämän.
– Kun asuin Helsin­gissä, niin minulle tuli ikävä Pohjois-Karjalaan, kun täällä ei ole kiire minnekään. On rauhal­lista, ja silti kaikki tarvittava löytyy. Ulkoi­lu­maastot ja harras­tus­mah­dol­li­suudet ovat aivan nurkan takana, Kontio­lah­della asuva Aino kertoo.
– Ihmiset on leppoisia, se on sitä pohjois­kar­ja­laista luonnetta. Niin se on ihan omansa se. Olen asunut muual­lakin, niin kyllä Pohjois-Karjala on kotini, Vesan­nolta lähtöisin oleva Pinja täydentää.
Miksi sairaan­hoi­tajan kannattaa tulla juuri Pohjois-Karjalaan?
Ainon ja Pinjan mukaan vastaus on yksin­ker­tainen: työn monipuo­lisuus, mahdol­lisuus kehittyä ja avoin ilmapiiri.
– Olit sitten kiinnos­tunut digipal­ve­luista, kliini­sestä hoito­työstä tai kehit­tä­mi­sestä, täällä on tarjontaa kaikille. Ja työka­verit ottavat aina uudet tulijat hyvin vastaan, Aino lupaa.